Kaiversin kurpitsan

En ole vuosiin enää kaiverrellut Halloween-kurpitsaa, kun lapsi kasvoi aikuiseksi. Ei ole ollut oikein mitään syytä koristella kotia kauhuteemaan kun ei itse ole ollut sellaista vailla, kunnes nyt. Tämä pitkä syksy vaatii jotain juhlaa ennen joulua ja koskapa kurpitsajuhla on olemassa, vaikkakaan ei minään tiettynä päivänä tässä maassa, päätin, että nyt kyllä kaiverran sen kurpitsalyhdyn, ihan vaan vaikka omaksi iloksi.

En muistanutkaan, ettei se ole ihan lasten leikkiä tuo kaivertelu, sormiin ottaa melko kova kurpitsa, jonka reunat pitää vähän ohentaa leikkaamista varten. Muutamaa eri työkalua kokeiltuani sain siitä sen verran hyvän, että pääsin leikelemään siihen naaman, tällä kertaa vähän lempeämmän. Nyt vaan harmittaa, etten voi laittaa tätä ulos portaille ulko-oven viereen niin kuin olin suunnitellut. Pakkasta ei nimittäin tämä enää oikein kestä ja sitä on nyt ensilumen myötä muutamaksi päiväksi luvattu. Jääkaappilämpötila olisi kurpitsalyhdylle kaikista paras, mutta koska en sitä nyt ihan jääkaapissa aio pitää, laitan sen ehkä yläkerran portaikkoon, jossa lämpötila on vähän viileämpi kuin muualla asunnossa ja katson josko se siinä muutaman päivän ilonani viihtyisi.

Haven't made a jack'o lantern in a few years, but this year I suddenly felt a big need to make one. I had forgotten how hard a pumpkin can be to carve, but with a few curse words and some different tools I made it.