Pikkupöydän piristys

Viikko sitten osteltu vanha pöytäkaunotar on kevyesti hiottu ja tänään siihen tuli pintoihin pellavaöljymaali. Maali siksi, kun se ei alkujaan ollut isoine ootrauksineen silmiini nätti ja siinä oli varsinkin päällä paljon lähtemättömiä tahroja ja muita kikkareita, joita ei siitä saanut poistettua muulla.

Koskapa pöydästä tulee sellainen seilaava yleispöytä, jota käytetään milloin missäkin huoneessa halusin siihen jonkun neutraalin värin sen sijaan, että olisin maalaillut sen sopivaksi juuri tiettyyn tilaan täällä. Siksipä sekoittelin siihen tuollaisen hyvin vaalean, mutta hitusen lämpimän harmaan, joka lopputuloksessa näyttänee sitten ihan vaan valkoiselta, mutta ei niin kirkkaalta.

Tsekkasin vielä keittiössä maalilla pöydän pintaan, että väri on kutakuinkin sellainen kun halusin ja sitten kyöräsin pöydän kasvihuoneeseen maalattavaksi ja aloin sutia ja sipsutella. Eikä siinä sitten näin pienen kalusteen kanssa kauheita aikoja mennyt, kun pöytä oli kauttaaltaan uudessa värissään.

Ja se virkistyi kyllä niin paljon edellisestä ilmiasustaan uudella värillä. Omiin silmiini tulee nuo  muodotkin kivammin esille näin. Mietin aina, kun lähden jotain alkuperäisen väristä vanhaa kalustetta maalailemaan, että kannattaako varmasti, se riippuu paljon siitä mitä siinä alunperin pinnassa on, jos mitåän. Mutta pellavaöljymaali on aina maaleista parasta mitä tällaiselle vanhukselle voi ylle laittaa. 

I painted this little old table with linen paint and boy did make a big difference to it's appearance. What looked dirty and a little sorry looks now beautiful and proud.