Piristystä tuova keittiö

Syyskuun valo keittiössä on vähän raaka, mutta ihana. Alempaa paistava aurinko läikehtii lattioilla ja seinillä tuoden piristystä huoneeseen heti aamusta ja jatkaen aina alkuiltapäivään asti. Piristystä tähän päivään onkin tarvittu sillä taas meni nenän edestä pitkään, jo itseasiassa vuosia etsimäni komeron ovi. 

Silloin kun tähän tuon skafferin rakensin, otin lainaksi tähän työhuoneen komerosta oven ajatellen, että löydän kyllä tilalle pian samanlaisen... Arvatkaapa olenko löytänyt? No en. Pari kertaa on käynyt lähellä ja vähän sinnepäin olevia on pilvin pimein, mutta ei just tällaista ja noilla mitoilla.

Tänään taas kun läheltä liippasi, tuli sellainen olo, että pitäisikö muuttaa koko suunnitelmaa ja laittaa siihen komeroon joku ihan muu ovi, mutta sitten tuli taas suuttumus, että enpä laita, kun nimenomaan haluan että tässä torpassa ovet olisivat kaikki prikulleen samaa peiliä ja profiilia. Siitä ei ruveta nyt joustamaan parin vastoinkäymisen ja vuosikausien etsiskelynkään takia. Mieli on nyt matala ja olo lannistunut, mutta pian se taas ohi menee. Sitä työhuoneen puuttuvaa komeronovea ei kukaan huomaa (siellä on varaovi tilalla) ja tämä keittiön skafferi on niin ihana, etten sen oven lainaamista tänne kumminkaan yhtään kadu. Ovia menee (nenän edestä) mutta keittiö pysyy!

Ja lämmittäähän se mieltä kun on niin nättiä ja valoisaa täällä. Tuolla kun vähän tiskailee ja ruokaa laittaa ei paljon ovimurheet enää paina. Mietin tuossa, että tykkään tästä tilasta niin paljon just näin kun se nyt on, että en keksi edes yhtään vikaa siitä mitä lähteä muuttelemaan, kaikki toimii nyt niin hyvin meille noin. Myös tuolle meidän pienelle karvakorvalle. Vanha "pikkuminkki" on nähty päiväunilla pesässään hyvin usein viime päivinä.

How lucky am I to have such a pretty kitchen that makes one feel better even if the day is full of disappointments. Lucky also to have such a cute little doggo sleeping in his little nest in the corner.