Perä edellä portaikkoon

Pitääpä ihan näyttää teille miltä näytti, kun tuossa viikonlopulla siirrettiin sitä volkkarin perää sieltä yläkerrasta alas. Tässä näette projektin lystikkäimmän kohdan, tuo perä nimittäin jysähti jumiin tuohon portaikon kapeimpaan kohtaan oikein kunnolla. Asia joka oli sangen ihmeellistä siksi, että juuri tuosta kohdasta se oli alun perin silloin 13 vuotta sitten yläkertaan mennytkin. Että joko tuo perä oli vuosien saatossa turvonnut tai portaikko kutistunut tai kantajien arviointikyky muuttunut huonommaksi, mutta siihen jysähti.

Siinä sitä kolmen miehen ja yhden naisen voimin ja aivoin väänneltiin ja käänneltiin ja venkutettiin, mutta ei se suostunut inahtamaankaan alaspäin ennen kun paikalle kutsuttiin vielä appiukko rälläkän ja sorkkaraudan kanssa. Kun yksi jalka saatiin poikki ja palohälyttimet hiljaisiksi luiskahti perä vihdoin kaikkien ja varsinkin minun riemuksi sujuvasti alas ja siitä suoraan pihalle. Nyt se makaa onnellisesti parkkipaikallamme hangessa odottamassa että saamme sen siirrettyä varastoon talteen (jahka sille ensin tehdään sinne sopiva kolo). 

Ja minä saan miettiä seuraavaa projektiani joka on näiden paperipussi-tekniikalla pinnoitettujen portaiden korjaus. Perä nimittän jyrsi useampaankin askelmaan mukavat jäljet ohi "lipuessaan" ja niistä irtosi paperipussipinnoitteen lisäksi myös paljon muutakin. Muuten tuo pinnoite kesti todella hyvin tämän projektin (kuten on kestänyt muunkin elämän), se ei revennyt yhtään vaan irtosi vaan niistä kohdin mihin isku tuli, voisi melkein sanoa että se on tuossa kiinni lujemmin kuin alemmat maalikerrokset. Nyt minun pitää vain keksiä miten korjaan nuo jäljet kätevimmin, vai joudunko entraamaan kaikki vaurioituneet portaat kokonaan uusiksi (toivottavasti en, koska se on NIIN lujaa kiinni, että sen poistamisesta tulee yksi h****tti.)

Mutta kaikki aikanaan. nyt keskitytään vielä lapsen huoneen laittoon ja mietitään porrasasiat sitten kun sen aika tulee (eli inspis iskee). Pääasia että perä saatiin ulos eikä se jäänyt ikuisiksi ajoiksi somistamaan portaikkoamme.

The project of moving the vintage volkswagen end from upstairs to downstairs didn't quite go as planned, a fact that puzzled us since that's where it went up back in 2006. Either the car had swollen or this house shrunk, but it got totally stuck there and didn't budge until my father in-law came and grinded one of its legs off. 

And while it was stuck and we tried to move it my paperbag stairs got a little damaged. So I need to figure out a way to fix them easily now. Oh, well luckily there's no hurry with that. I can easily live with a little scuffed staircase for awhile, main thing is the cars end is out of the house.