Liidulla tauluun, vaikka väkisin

Jos pihavaloja ei lasketa niin laitoin eilen ensimmäisen virallisen joulukoristeen esille. Olohuoneen taulu vaihtui kokoelma-esillepanosta liitupohjaan ja siihen taiteilin jouluisan tekstin illalla. Pari tuntia ja monta monituista harjoittelua ja poispyyhintää se vaati, mutta eikös se nyt vihdoin ole jo aika kivan näköinen tuo?

Olen aina ihaillut kunnon liitutaulutaidetta ja kadehtinut niitä jotka sellaista osaavat tehdä. Oma käsialani on hyvin vaihtelevaa enkä juuri mitään osaa suoraan tekstata, mutta kun olin päättänyt että tällaisen haluan tehdä niin sitten tein. Katsoin netistä mallia ja hahmottelin versiot ensin paperille ja  sitten vasta varovasti taululle paperista tarkkaan mallia katsoen. Vieläkin vähän silmääni hiertää omat venkurani tuolla, mutta pari vierasta on jo käynyt sitä kurkkimassa ja sanoneet että oikein hieno on, niin enköhän sitten ala uskotella itsellenikin niin. Omaa käsialaa on vain niin vaikea katsella objektiivisesti.

Ja juuri tänään, kun on maailman pimein päivä enkä voinut kuvata kuin isoimmalla mahdollisella aukolla, nuo parhaimmat karvasomisteeni poseerasivat pitkästä aikaa kauniisti kuvissa. Aukosta johtuen eivät tulleet aivan tarkoiksi, mutta jos olisin siinä alkanut jotain säätämään olisivat nuo kerinneet livetä paikalta muualle ennen kuin olisin ehtinnä kissaa sanoa, joten tyytynette ihailemaan heitä näissä kuvissa hieman epätarkkoina, (mutta söpöinä silti).

Changed the collection board in the living room in to a chalkboard to make my very first Christmas decoration. I've always admired really good chalkboard art, but don't have the steady handwriting to do do my self. This time I decided to do it anyways. It took me over two hours and a lot of chalk, but I think the result is quite reasonable.

P.s. Such a shame that the day the furry props finally are willing to pose for the camera is so dark I can't capture them sharp. Oh, well, they're cute anyways, sharp or not.