keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Se mitä ei pitänyt koskaan näyttää

Olen tässä viime aikoina joutunut pariinkin otteeseen vastaamaan kysymykseen, että onko meillä oikeasti kotona aina sen näköistä kun blogissa on, vai lavastanko sinne asiat erilailla. Ja teenkö joskus sisustuksia pelkästään blogia varten. Vastaukseni on että on ja en. Jos jotain niin vähän saatan siistiä kuvattavaa ympäristöä, ettei ihan kaikki rytö ole siinä kaiken kansan pällisteltävänä, mutta lähes sataprosenttisesti meillä on juuri sen näköistä kun blogissa esittelen.

Totuuden nimissä jos näin kerran toimin, niin pitäisi minun sitten olla rohkea ja esitellä myös ne nurkat tästä talosta joita en kehtaisi oikeasti edes näyttää. Olen nimittäin viime aikoina huomannut että ne asiat joiden kuvittelin häiritsevän itseäni eivät sitä oikeasti tee vaan kuvittelen niiden häiritsevän muita. Tässä esimerkiksi keittön kodinhoitotila, siivouskaappi, kauppakassikokoelma, pesukone ja ah-niin-kammottava sähkötaulu, jota olen varonut näyttämästä kuin ruttoa. Olen jotenkin ajatellut että se jos mikä nyt ainakin karkoittaa lukijat, että tuommoinen romistus tuossa seinällä kehtaa olla.

Ja pyykkikori. Ihan oikeine likapyykkeineen siinä. Lääkekaappi, pesuaineet ja iso taulu muistuttamassa siitä että sen pyykin voi myös pestäkin eikä vain keräillä kasaksi siihen koneen kupeeseen.

Ja kesällä rompetorilta ostettu vanha kello, joka odottaa sitä hetkeä että saan sen vietyä kellosepälle. Aikansa pyöri pöydällä ja kerran siivotessa nakkasin sen tuohon seinällä olleeseen naulaan ja siinä on ollut siitä asti, odottamassa. Ei stailattu sitten pätkääkään vaan puhtaasti laiskuuden aikaansaama sijoitus.

Että tässä sitä nyt on. Arkirytöä meillä, ihan sellaisena kun se on nyt. Tuliko sellainen olo että nyt kyllä riitti? Ihan hirveän näköistä kehtaa täällä esitellä vai kuuluuko tämmöinen mielestäsi sisustusblogiin, että se ihan oikea arki ja elämä myös näkyy?  Vai tykkäätkö enemmän vähän sliipatusta linjasta jossa keskitytään vain oleelliseen ja rajataan se rytö siihen kuvan ulkopuolelle? Kommentoi, haluan oikeasti tietää.

I've been asked if I style my house just for my blog or do we actually live just as I show you. The answer is no I don't style, we live like this. And I've been very proud of being so honest blogger. But to continue to be honest I need to show you all of this house and especially this corner I don't think I've ever shown completely, because I'm a little ashamed of it. It's the kitchen corner where we have the laundry, the cleaning cabinet and the hideous fuse box. So here you go, with dirty laundry and all. Raw everyday realism in my house. Do you think this kind of posts are good or bad content in interior blogs? Leave a comment, I'd love to know your opinion.

34 kommenttia:

  1. Vanhat sähkötaulut on kauniita. Ja kodin pieniä yksityiskohtia on ihana bongata. Niinkuin tuo vanha lääkekaappi ja tupakanpoltto kielletty-kyltti. Aurinkoisessa kuvassa kuvassa sotkut ei haittaa! Hei ja talvella kynttiän valossa! Arkikin voi olla kaunista. Ihanaa syksyä Maria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään vanhoista sähkötauluista, silloin kun ne on puhtaita :D. Kiitos kommentista ja ihanaa syksyä myös sinulle!

      Poista
  2. Miten teillä voi pyykkinurkkakin olla niin kaunis! Ei siis todellakaan haittaa, arkea kehiin vaan, jos itsestä niin tuntuu. :D

    VastaaPoista
  3. Ai kauheaa, nyt en kyllä ikinä enää tule tänne vierailulle :D

    VastaaPoista
  4. Lähinnä helpottavaa :D:D Plus, että vanha sisustusohjehan sanoo:"Mitä et voi peittää, korosta". Ainoastaan kaappi näyttää oudolta teillä. Liian kirkkaat jalat?
    Terquin Satunnainen Ihailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Vähän olen kyllä koittanut peittää kun tuon kasvin tuonne kaapin päälle asensin. :D Jalat ovat samoja kun muissakin keittiön kaapeissa. ;-)

      Poista
  5. Mieletön juttu !!!Tällaisia löytyy jokaisesta asuttavasta kodista,jostain :).Tämä teki blogistasi vielä entistä mielenkiitoisemman.Ilmaisee sun olevan aito suomalainen rohkee nainen.Jonka kotona tehdään oikeita koti askareita .Tää nurkkaus on kaunis ja persoonallisella tavalla kodikas. Blogisi on tuonut mulle paljon paljon ihanania ideoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeudesta en tiedä kun näin monta vuotta otti ennen kun tuon sähkökaapin uskalsin kokonaan näyttää. ;-) Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Minusta molemmille on tilaa ja paikkansa sisustusblogimaailmassa - sekä arkirealismille että viimeisen päälle stailatuille sisustuskuville. Välillä saattaa olla ihanaa nautiskella sliipattujen haavekuvien parissa, mutta usein hieman arkisemmat tilannekuvat ovat minusta mielenkiintoisempia. Vähän särmää ja rosoa tuo elämisen tunnetta ja tarttumapintaa, inhimillistä aitoutta ja välittömyyttä. Sitä paitsi nämä nimenomaiset kuvat ovat hyvin kauniita ja kiinnostavia näinkin, sähkötauluineen ja pyykkeineen. Arkinen elämä on usein kaunista, kun sitä pysähtyy oikeasta kuvakulmasta katsomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että molempi parempi. Vaikka itse kyllä tunnustan että tulen niistä stailatuista kuvista aina ihan järjettömän kateelliseksi ja yritän siivota omaa kotia yhtä ihanaksi siinä koskaan täydellisesti onnistumatta :-D

      Poista
  7. No ei tuo sinun "rytökasasi" ja "sotkusi" kovin pahalta näytä - miksei sisusblogissa saisi olla todellista elämää, koska vain sillähän on merkitystä? Ja näkisitpä vaan meidän huushollin arkikuosissaan, sanat eivät riitä kertomaan... Ehkä teen siitä kuvasarjan joskus ihan piruuttani.

    VastaaPoista
  8. Ei tuo teidän koti todellakaan sotkuiselta näytä...Usein ihmettelen todella niitä hienoja blogi asuntoja ja vuosien saatossa olenkin huomannut, että eroperheitähän siellä asuu... koti on koti ja elämisen jäljet olisi kiva blogissakin näkyä..
    kiitos ihanasta blogistasi
    Tuikku

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Jatkossa saion kyllä jättää useammin elämän jälkiä näkyville kuviinkin :-)

      Poista
  10. Minusta molempia saa olla, arki ja realistiset kuvat tekevät blogista inhimillisemmän, rajatut kuvat taas saavat haaveet nousemaan.

    VastaaPoista
  11. Kaikillahan niitä "rytökasoja"löytyy...ja jokainen meistä yrittää niitä ainakin kuvatessa piilotella...mut hyvä näin tuoda niitä esillekkin,niin totuus ei meiltä kanssasisariltakaan unohdu....jaaaa...pitäsköhän minunkin meidän rytökasat tuoda päivänvaloonn☺
    Iloista arkea...rytökasoista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänestän rytökasojen päivänvaloon tuomisen puolesta :-)

      Poista
  12. Sähkötauluhan on tosi makee! Ja kellokin näyttää olevan just oikealla paikallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkasen on vain alhaalla tuo kello minun makuuni :-)

      Poista
  13. Sitä en tied kuuluuko sähkötaulut blogiin, mutta ainakin se on hieno sähkötaulu! Oikeesti! :D Ennen meilläkin oli vastaava olkkarin seinällä kun asuttiin rintsikassa, nyt uudessa talossa kaikki on aneemisen valkoisen peltioven takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden teidän kommenttien ansiosta minäkin alan pikkuhiljaa pitää tuota sähkötaulun rotiskoa aika hienona :-)

      Poista
  14. Kyllä kuuluu! Nimittäin arki myös sisustusblogeihin.
    Kun olen tämän meidän taloprojektin myötä jäänyt koukkuun tähän (sisustus ja tuunaus)blogimaailmaan niin olen huomannut, etteivät ylisiistit ja siten melko persoonattomat blogit ja kodit jaksa kauaa kiinnostaa. Kotihan on kuitenkin elämistä varten ja elämä saa näkyä!
    Meillä oli myös tuollainen ihana vanha sähkökaappi mutta se oli pakko uusia just semmoiseksi persoonattomaksi peltitoosaksi. No...peitin sen kyllä nopsasti (omasta mielestä) fiksumman näköiseksi. Noita sulakkeiden kuoria (?) en tietenkään hävittänyt vaan osa on naulakkona ja osa odottaa seuraavaa ideaa.

    VastaaPoista
  15. Pohdin just viime postauksessani samaa. Tosin blogini on vielä niin tuore, että parasta vielä näytellä niitä siistimpiä nurkkia ;)

    VastaaPoista
  16. Hienoa on! Kuten Tuija jo sanoi, ylisiistit sliipatut kodit ei jaksa kauaa kiinnostaa. Itse huomaan hyppääväni nykyään yli valkoiset, modernit design-huonekaluilla sisustettu blogit ja ahmivani blogeja joissa on rosoa, itsetehtyä, kierrätettyä, vanhaa. Ja elämää. Se on jännä miten oma silmä tottuu kodissa kaikenlaiseen, kuten joulun yli takan pälle heitetty jumppamattoon. Ja miten koiraperheen lattiat on ihan omaa luokkaansa. Ja sohvat. Ja miten paljon kokkailevan keittiössä on aina roiskeita vaikka kuinka pyyhkisi. Itse järjesti isot juhlat loppukesästä ja silloin tuli katseltua kotia ulkopuolisen silmin. Voi sitä nurkkiin hinkkaamista ja seinien pesemistä vaikka tuskinpa vieraat olisi huomanneet onko koiran kokoisia länttejä seiniltä pesty tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. En itsekään kyttäile muiden kodeissa vieraillessani sitä miten siistiä siellä on niin miksipä kukaan meilläkään katselisi ja silti siivoan kuin hullu jos vieraita on tulossa :D

      Poista
  17. Kuuluu näyttää, arkirytöä kait löytyy kaikilta ja sillekin on kiva saada uusia vinkkejä ehkä toisiltakin :)

    VastaaPoista
  18. Ihana ja persoonallinen koti teillä.Ja tuo sähkötaulu on symppis,tämmöistä blogia kyllä jaksaa lukea ja katsella,kun on sopivasti rosoista ja aitoa.Kiitos kun jaksat kirjoittaa tätä blogia!

    VastaaPoista
  19. Ei se ole niin vakavaa jos joskus arkikin pilkahtaa ;)
    Kuvia varten ei tarvitse järjestää siivouspäivää, toki on mukavaa ettei näytä siltä että pyörremyrsky olisi mennyt juuri ohi. Sinulla on minusta kauniita kuvia ja nämä tälläiset yllätyskuvat tuovat uutta ulottuvuutta teidän kodille.
    Minä tuunailin kesällä meidän sähkötaulun keittiön nurkasta piiloon ritilän taa, blogissa muutama kuva aiheesta.

    VastaaPoista
  20. Minusta sellanen sopivasti näkyvä oikea arki ja elämä saa ja kuuluisikin näkyä. Että tässä kodissa asutaan oikeastikin, eikä ole pelkkää näyttelytilaa. Mutta toki on mukava katella stailattuja kuvia, sellasia että on arkimeininki, mutta hyvällä silmällä toteutettu. Tuskin kovin kauan jaksaa innostaa pelkkä toisten rytöläjien katselu, niitä löytyy kotoakin ;D

    VastaaPoista
  21. Omassa blogissani oli heti ekoissa sisustuspostauksissa sitä rytöosastoa, ja sama kaunistelematon linja on jatkunut siitä lähtien. Toki välillä aina siivotaan, järjestellään, tiskataan ja viedään roskia kierrätykseen (ja blogataan siitäkin). Arkirealismi kiinnostaa, ainakin minua.

    VastaaPoista