Ääntä menneisyydestä

Niin kuin niin monella muullakin teini-ikäisellä myös meidän lapsella on se kouluun herääminen joskus hieman hankalaa. Herätyskelloja pitää olla useampia eikä se siltikään ole ihan varmaa että ajoissa ehtii. Itseäni tietysti risoo ne kamalan rumat vekkarit ja niinpä sitten kesällä ostin kirppikseltä tällaisen vanhan, omasta mielestäni huippuhienon Panasonicin kelloradion. Älyttömän hyvässä kunnossa ja kaikki toimii täydellisesti niin kuin silloin joskus, kun tämä oli vielä muotia.

No antakaahan olla ja arvatkaa käyttääkö lapsi tätä herätyskellona? No ei tietenkään. Se on liian hankala kun se toimii sähköllä ja töpseli pitää välillä vetää seinästä kun tarviaa siihen jokin muu laite kytkeä (älkää kysykö miksi, huone on pullollaan pistorasioita, mutta vain tätä yhtä paikkaa käytetään aktiivisesti). Kellokin käy mitä aikaa sattuu kun ei sitä tietenkään voi oikeaan aikaan asetella jatkuvasti. Mutta hieno se kuulema on ja radiona se on ihan ykkönen. Kaikki kanavat kuuluvat kirkkaasti ja ääni on laadukas. Jatkuvasti on päälläkin kun poika huoneessaan majailee. Että ei siis ihan hukkaostos kumminkaan. 

As teenagers aren't that good at waking up in the morning I got my son a beautiful vintage Panasonic flip clock radio to use as a alarm clock. The only problem is that he doesn't use it as. He keeps pulling the plug off when he needs the socket for other things and never sets the clock back on time. But the radio is in use all the time. The quality of it's sound is just so good. How come they don't make radios like this anymore I ask?