Ne puutarhajuhlat

Mistä tietää, että tällä sisustusbloggaajalla on ollut ihan huikean onnistuneet ja ihanat puutarhajuhlat? No siitä, ettei tämä sisustusbloggaaja muistanut ottaa niistä juurikaan kuvia. Muutaman räpsäisyn juhlien alkupuolella älysin ottaa ja sitten olin vaan niin fiiliksissä, ettei se enää tullut myöhemmin mieleenikään, että piti teillekin niistä kuvien kera kertoa. No tässä kuitenkin muutama otos kasvihuoneesta juhlapaikkana, kuvaan tuota elokuisen ihanaa pihaa sitten myöhemmin teille vielä lisää.

(Ja syy miksi näistä viime lauantain juhlista vasta nyt pääsen bloggaamaan on se, että tietokone sanoi maanantaina poks, ja nyt vasta toimii taas. Hurja viikko ollut täällä.)

Juhlapäivän aamuna päätin tehdä uusiksi sen hulavannekranssin, jonka tein noin viikkoa aiemmin. Se oli kuivahtanut ihan kivaksi, muttei sitten näyttänytkään kasvihuoneen seinällä yhtään hyvältä. Piti saada paljon enemmän vihreää ja runsautta ja kesäfiilistä, jota siinä kranssissa ei vain enää oikein ollut.

Uuteen poimin omasta pihasta tuijanoksia pohjalle, vähän vadelmaa ja murattia sekaan ja sitten kukkakaupasta haettuja vahakukkia ja krysanteemeja. Sekaan pistin vielä edellisestä kranssista kierrätetyt heinät ja kukkakaupasta ostetut karhunvatut ja lopputuloksesta tuli varsin muhkea. Nuo krysanteemit on liimattu kranssiin muuten kukkaliimalla, mikä oli ihan uusi tuttavuus minulle, mutta toimi huisan hyvin ja teki homman tosi helpoksi kun kukat sai siihen nätisti paraatipuoli eteenpäin. Sitä täytyy käyttää kyllä jatkossakin jos kukkakransseja tässä vielä askartelee.

Kattausta miettiessäni kokeilin ensin pöytään messinkisiä kynttilänjalkoja, mutta raakkasin ne sitten loppuvaiheessa kuitenkin liian keikkuvina pois ja pistin tilalle tuikut vanhoihin sillipurkkeihin. Kranssista yli jääneet kukat pistelin kanssa vanhoihin lasipurkkeihin ja mielestäni ne toimivatkin tosi kivasti kesäisen juhlapöydän koristuksina tuikkujen kanssa.

Tässä juhlapöytä katettuna ja valmiina toivottamaan vieraat tervetulleiksi mansikoilla ja kuohuviinillä (josta vasta mansikat pöydässä). En laittanut pöytään liinaa laisinkaan kun mielestäni tuollainen puupinta on kaikista kivoin kesäjuhliin ja mitä tuota nättiä pöytää liinalla peittelemään muutenkaan. Tarkkasilmäisimmät jo varmaan hoksasivat, että se on meidän keittiönpöytä tuolla juhlapöytänä ja niinhän se on. Se on tuonne niin hyvän kokoinen ja näköinen, että pakkohan se oli keittiöstä taas lainaksi ottaa.

Ja sitten päästiin juhlimaan. Meillä oli sellainen systeemi, että jokainen toi vähän jotain nyyttäriperiaatteella ja niistä sitten sorvattiin kunnon syömingit. Oli alkudrinkki, alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja juustotarjotin. Kerrassaan tuli syötyä tuolla kyllä juomisesta nyt puhumattakaan. Ihanaa näissä on myös se, kun pääsee tutustumaan uusiin resepteihin ja ruokiin ja saa aina kivoja inspiksiä omaankin ruoanlaittoon. Näiden bileiden ykköshitti oli leivän päälliseksi tarkoitettu maustevoi, joka oli tehty ihan vaan voista, rahkasta, valkosipulista ja persiljasta. Ohje kuului, laita kaikkea maun mukaan ja varmasti hyvää on, ja voi että kuulkaa olikin. 

Ja suunnilleen tässä kohtaa iltaa unohtui sisustusbloggaajalta se kamera kasvihuoneen nurkkaan ja uppoutui hän tyystin viettämään aikaansa niin hyvässä seurassa, että koko muu maailmakin taisi hetkeksi lakata olemasta, oli vain se elokuinen ilta ja ne puutarhajuhlat.

The garden party was so good I totally forgot I had planned to take a lot of photos. I only took a few and spend the rest of the night having good time, eating, drinking and enjoying the company in the dark and warm summer night.