Paikka varjossa

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ommella pihasohvaan sen istuintyynyn. Kauan siinä taas kestikin, vaikka yleensä olen käänteissäni varsin nopea. Nyt ei vaan sytyttänyt ompeluhomma vaikka kuinka yritin ja valmista tulikin vain niskasta tiukasti kiinni ottamalla, mutta odotus kannatti, sillä tyynystä tuli varsin oivallinen. 

Täytteenä siinä on meidän vuosia sitten ompelemani pihakeinun tyynyjen täytteet. Hyvät vaahtomuovipalaset, jotka olin paatoksella repinyt ylimääräisestä patjasta jo edellisessä kämpässä asuessamme. Hyvin liki parikymmentä vuotta vanhat täytteet siis, mutta edelleen yhtä pehmoiset kuin uudet. Kierrätystä se tämäkin tavallaan, vaikka ihan puhtaasti ei sohva nyt muuten syntynytkään, selkänojatyynyt kävin nimittäin hakemassa Ikeasta. Maltti ommella loppui tyystin tuon istuinpatjan tekemisen jälkeen enkä jaksanut enää pitää projektia roikkumassa sitä ompeluinspistä odottaen.

Muutoin istuinpaikka syntyi pitkälti vanhoja jo olemassaolevia kalusteita käyttäen. Tässä on mitä parhain nyt hellepäiviä vietellä sillä paikka on aivan varhaista aamua lukuunottamatta varjoinen ja mukava. Päivänvarjoa ei oikeasti edes tarvitsisi, mutta tuossa takana korkealle kurotteleva kaunokuusama vaatii suojan kalusteille, kukan terälehtiä ja marjoja tiputellessaan. Varjo pitää suuremmat roskamäärät vähän sivummalla, niin ettei koko ajan tarvitse ola puistelemassa ja pyyhkimässä. 

Mutta kuulkaa kelpaa se nyt tuolla olla. Sohva on tyynyineen ihan älyttömän ihana loikoilupaikka ja hyvin olen mielissäni siitä. Kannatti ottaa sieltä niskasta kiinni ja pistää toimeksi.

So I finally made the seat cushion to the diy-couch frame I made earlier this spring. For some reason it was really hard to start the job, I had to force myself to do it, but now that it's done I can't help but wonder, why on earth it was so difficult to start? This place is the comfiest spot to spend these hot summer days. Cool in the shade with a lovely couch to nest in.