tiistai 19. kesäkuuta 2018

Puutarha-assistentti

Meillä asuu pihapiirissä pieni puutarha-assistentti. Se on semmoinen kovin omapäinen assistentti joka tykkää tehdä välillä visuaalisia päätöksiä ihan omin päin kysymättä minun mielipidettäni ollenkaan. Ihan mukava tyyppi, eikä ne hänen suunnitelmat nyt aina niin huonoja välttämättä ole, vaikkakaan eivät ehkä niin esteettisiä olekaan. Meillä kasvaa siellä sun täällä pieniä tammentaimia ja auringonkukkia ja jos jossain on jotain mikä häntä eritysesti kiinnostaa sitä hyödynnetään.

Laitoin toukokuun alussa kesäkeittiömme taustaseinäksi palan juutista tehtyä maisemointikangasta suojaamaan näkymää, kun lehdet eivät vielä olleet puhjennet pensaisiin. Sen piti olla vain väliaikaisratkaisu ja minun piti se ottaa pois jahka tässä kerkeän, mutta kun en ollut saanut aikaiseksi, saapui puutarha-assistentti apuun.

 Se on tässä parin päivän aikana poistellut juuttikangasta minkä on kerennyt. Kova on homma kun kangasta on noin paljon noin pikkuiselle, mutta ahkerana on ollut hän.  Naureskella on saanut tuolle parrakkaalle pikkuoravalle kun se isot juutinpalat suussaan kulkee pihan poikki pesiinsä. Tällä määrällä pehmustetta sillä on varmasti niissä melko lokoisat oltavat. 

Ja jos ihmettelette miten hän minut on näin lähelle itseään päästänyt, niin kerrottakoon että olemme tässä kevään mittaan ystävystyneet oikein läheisiksi. Pelastin hänet nimittäin kerran (onneksi lähes tyhjästä) sadevesiämpäristä ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan varsin peloton. Välillä saatamme vähän jutellakin kun jossain päin puutarhaa kohtaamme. Kujertanutkin minulle on. Vettä pistin tarjolle juotavaksi kun kuivaa oli, mutta muuten en ole tätä lemmikkinä ruvennut ruokkimaan. Villieläin hän kuitenkin on ja sellaisena pärjää parhaiten ja puutarhassamme pysyy mielenkiinto yllä kun kurre siellä välillä assarina hääräilee. 

I have this little garden assistant that does things in the yard her way. we have random oak tree plants and sunflowers growing  here and there and if there is something she can use, she tends to use it. 
I had put up this jute landscaping fabric on the back wall of the garden kitchen to keep it hidden before the bushes grew leaves behind it. I didn't need it to be there anymore and the little squirrel decided it was her time to use it. 

And if you wonder how I got so close to her I can tell you that we're sort of good friends. I once rescued her from drowning in a rain water barrel and she knows I mean no harm to her. Sometimes we even stop for a little chat, I talk and she listens mostly, but otherwise I let her be wild as she should.

4 kommenttia:

  1. Voi miten liikuttava assari sulla, kiva kun tuutte juttuun noin mainiosti!

    VastaaPoista
  2. Hih, mikä partasuu tosiaan! Hänellä riittää hommaa😊

    VastaaPoista