sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Isojen asioiden äärellä

Jossain vaiheessa joulunaikaan päätin kokeilla miten se yläkertaan vähän väärän kokoinen matto sopisi olohuoneeseemme ja siihenhän tuo sitten jäi. Mitoiltaan aivan passeli ja värimaailmakin sopii ympäristöönsä. Tuo mukavasti tilaan lämpöä ja kotoisuutta ja samalla sai pienesti mielessä kyteneet pari muutosasiaa heräilemään pakkashorroksestaan.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa alkanut tuntea yhä voimistuvampaa kyllästymisen tunnetta tuohon siniseen väriin. Onhan se siis aivan ihana sävy, mutta ollut seinissä jo vuodesta 2010. Jossain piireissä se on aika pitkä aika se. Haluaisin kovasti kokeilla nykyistä tyyliä olohuoneessa ilman sinisiä seiniä, ehkä tylsästi valkoisella, ainakin aluksi, mutta jotenkin en ole vielä oikein uskaltanut.

Kun onhan tämä sininen nyt sentään aika kodikas ja omaperäinen. Ehkä se häiritsee silmiäni eniten siksi, ettei ole huoneen kaikissa seinissä tai siksi että juuri siitä syystä huonetta on välillä hankala kuvata kun kahden värin sauma pitää saada aina tiettyyn asentoon näyttääkseen hyvältä. Mene tiedä, mutta ihan niin rohkea en vielä ole että sille mitään tekisin, sillä huoneessa on ehkä tulossa toinen iso muutos jonka vaikutus sisustukseen ja värimaailmaan pitää ensin selvittää.

Nimittäin tämä katto. Tiedän 99% varmuudella että tuolla alla on alkuperäinen ruskeaksi petsattu puukatto sillä se näkyi kymmenen vuotta sitten remonttia tehdessämme yhdestä nurkasta. Olen aina välillä miettinyt että pitäisikö sinne kurkistaa vähän laajemmalti ja katsoa onko se tosiaan siellä, mutta aina sitten kuitenkin himmaillut ja ajatellut, että onhan tuo Halltexkin sentään ihan kaunis. 

Nyt on kuitenkin alkanut aika vahvasti tuntua siltä että asia on pakko tarkistaa. En ehkä pysty elämään sen tiedon kanssa että tuolla alla on jotain superhienoa. Olen jo alkanut piehtaroida iltaisin unetonna sängyssäni tämän asian kanssa, että ehkä tuonne on lähiaikona oikeasti vihdoin katsottava.

Ja se on se syy miksi sinisen kanssa vielä arvon. Jos siellä on se ihana ruskea panelikatto se tekee tilasta ehkä vähän pimeän sinisen kanssa tai sitten ei. Sen näkee vasta kun sen kokee.

I've been troubling my mind with two things in our living room. First the blue color on the wall. It's been there since 2010 and I'm not sure if I'm bored with it already. The second thing is the roof. I have a strong feeling that there is a beautiful original brown wood roof under those cardboard slates. Strong feeling cause I remember seeing a small peace of it in one corner back in 2006 when we renovated this room. I know I'd just love to have a brown roof in this room. Love, love, love. Now I only need to build up my courage to take the slates off and see if it really is there and how the room would look with a brown roof and then decide what to do with the blue. Big things.

16 kommenttia:

  1. Meillä halteksi yläkerrassa, kyseessä rintamiestalo myös. Heräsi mielenkiinto, olisiko sielläkin puukatto. Kaunis olohuone ,lämmin ja kotoisa. Aina sitä itse haluaa vaihtelua välissä.

    VastaaPoista
  2. Ei muuta kuin kurkkaamaan - :) kuulostaa ihanalta jos sieltä todellakin löytyy kuvailemasi katto. Tiedän muuten tunteen kun väriin kyllästyy ja siksi kuulenkin joskus helliä kuittailuja siipaltani kun maalaan piiloon jotain joka joskus oli niin makee;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan että minullekin on ajatuksistani väriä vaihtaa hieman kuittailtu täällä. Mies tykkää sinisestä vielä :-)

      Poista
  3. Kyllä minä olen taasen ihaillut noita sisustuksesi värejä. Suorastaan äklöttää kokovalkoiset kodit. Niitähän näyttää olevan niin paljon. Noissa väreissä kaikki vanhat ja kuluneet esineet tulevat niin hyvin esille. Oikein tunnen vanhojen esineiden tuoksut. Sisustuksesi on saanut minutkin vanhahkon mummon ottamaan esim. pianon päälle vanhoja kirjoja, jotka sitten sidoin isäni vanhalla nahkavyöllä. Kyllä hieno tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän tässä itseäkin vähän risoo, jos sinisestä luovun, mutta minut tuntien kyllä siihen jokin väri jossain vaiheessa varmasti tilalle ilmestyy. Valkoinen ei ole minunkaan suurin suosikkini, mutta nyt se tuntuu houkuttelevalta. P.s. Vanhat kirjat ovat tosi kauniita ja pidän myös niiden tuoksusta :-)

      Poista
  4. Mitä nöyrin pyyntö: älä ainakaan valkoiseksi! Mieluummin kaikkiin seiniin tuo sininen, se olis upea!
    Tässä kun itse olosuhteiden pakosta joutuu pitämään näppinsä erossa vaaleista seinistä (ja katoista!) niin ihastelen aina muiden rohkeaa värinkäyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i. Valkoinen on tylsä väri, mutta odotellaan ensin miltä tuo huone ruskealla katolla näyttää ;-)

      Poista
  5. Moikka. Anna mennä vaan. Maalia se vaan on =) Tiedän kyllä tunteen kun seinissä on se hyvä väri (meillä vuodesta 2007) ja silti välillä vähän kyllästyttää - ja paikkamaalatakaan ei voi kun uusi väri/maali ei olisi auringon haalistamaa ja näkyisi kilometrien päähän. Tsemppiä purkutöihin. Ritu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin noin olen itsekin ajatellut. Sinisen saa maalattua takaisin jos alkaa kaduttaa.

      Poista
  6. Mageet nuo mustat kaapit! Minäkään en kyllä maalaisi sitä seinää, mutta sinähän siellä asut ja sitä tuijottelet :).
    Katto asiaa odotellessa :D

    VastaaPoista
  7. Iso urakka se kurkistus, mutta varmasti vaivan arvoinen. Kaunis on tuo sinun sininen väri, muutosta välillä tarvitaan. Harmaakin voisi olla hyvä, sellainen rouhea sävy. Maalilla saa muutosta niin nopsaan. Meillä on äklöttävät kokovalkoiset seinät, hih..., mutta asunto olisi liian pimeä tummilla seinillä. Sekin aika on eletty, kun kaiken täytyi olla tummanruskeaa ja oranssia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutostapa hyvinkin ja tuo pimeys vähän askarruttaa täälläkin. Rintamamiestaloissa kun ei ole kovin valoa antavat nuo akkunat.:-)

      Poista
  8. Joo!! Teidän täytyy ehdottomasti avata tuo katto!! En malta odottaa, vähän jopa innostuin itsekin :D Joten lyön löylyä pesään ja sanon että anna mennä vaan ja sitten selviää nuo seinäväritkin varmasti kuin itsestään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tarvitse kauaa odotella, kärsivällisyyteni ei kestänyt enempää ja melkein samantein kun olin postannut tämän jutun ja aloimme miehen kanssa purkaa kattoa. Laitan huomenna siitä kuvia tulemaan. :D

      Poista
  9. Haltexit putoaa helposti katosta. Tulee kyllä sotkua, mutta kaikki muu on parempaa. Paitsi ässätex joka ei irtoa kuin kirveellä.
    Minä kyllä maalasin 3 kertaan sen vanhan puukaton, näytti niin saunalta. Ja katto nousi puoli matriä ylöspäin. Kattolaudoissa valo leikkii kivasti.

    VastaaPoista