sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Oi kyllä!

Vihdoinkin paistaa ja vihdoinkin minulla on maailman kaunein aurinkovarjo, jota metsästin tuskaisesti viime kesänä. Ja kuin kohtalon johdatuksesta löysin siihen vielä maailman kauneimman varjonjalankin. Jalka on paljon käytetty ja aluperin väriltään vihreä, mutta maalasin sen oitis mustaksi ja nyt se sopii tyyliini täydellisesti. Oi tätä onnea, kun kevät on vihdoin täällä!

I got myself the parasol  I was craving for last summer and I also found a base for it that suits my yard perfectly. The base used to be green but I painted it black which gives it a more industrial look. I'm so glad the long winter is over and the spring is finally here!

9 kommenttia:

  1. Vetää sanattomaksi!
    I h a n a !

    VastaaPoista
  2. Ainakin tarpeeksi iso :)Tuo jalka on kyllä hyvän tukeva noin isolle varjolle.Ihanaa että on kevät <3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun kevät tulee ja pääsee kuokkimaan pihamaata!
    Itsellä on hakusessa puutarhaan pöytä ja olen miettiny, että voisiko se olla mikätahansa puinen pöytä. Sinulla näyttää olevan tuollainen hieno ja jykevä omalla pihallasi! Onko sinulla kokemusta mitenköhän se mahtaa reagoida kesän vaihteleviin ilmoihin?

    VastaaPoista
  4. Maisu, pöytäni reagoi voimakkaasti viime kesänä ja meni ihan harmaaksi. Tänä vuonna käsittelin sen ulkokalusteöljyllä ja aika näyttää miten se toimii. Jos puupöytää pihallesi halajat kannattaa valita sellainen jossa kannen lankut eivät ole aivan kiinni toisissaan, puu turpoaa sateessa melkoisesti.

    VastaaPoista
  5. Kaunista on, mustana on kyllä upea! Me haaveilemme mustasta katoksesta, valkoinen kyllä kilpailee sen kanssa - vaikea valinta ;)

    VastaaPoista
  6. En ole katkera, mutta kuitenkin....

    Keväiseen ilmanalaan on onneksi helppo maastoutua kateudesta vihreänä :)

    VastaaPoista
  7. Hei, todella kaunis varjo ja jalka! Mistä nuo löysitkään?

    VastaaPoista
  8. Tiina, varjo on ikean samsö ja jalan löysin käytettynä.

    VastaaPoista
  9. Olen muuten aivan järkyttävän kateellinen tuosta pöydästäsi! Juuri tuollaista olen etsinyt työhuoneeseeni ties kuinka kauan. Täällä omalla ilmansuunnallani kirpparit pullistelee 80-luvun fanerihuonekaluja. Ihmisillä on ilmeisesti enemmän tilaa kuin aikaisemmassa elämässäni asuessani pääkaupunkiseudun liepeillä, joten eivät koe tarvetta päästä eroon vanhoista "oikeista" huonekaluista.

    Huvittavinta on, kun laittaa ilmoituksen etsiäkseen, niin sieltä tosiaan suurin osa vastaajista tarjoaa jotain puukuvioitua fanerihökötystä täyspuisena tai 90-luvun sohvaa antiikkisena. Olen tyynesti lopettanut ilmoituksella etsimisen. Hankin pakun työautokseni ja työnpuitteissa "maakuntamatkailut" suurempiin kaupunkeihin pitävät nykyään sisällään kirpparikierroksen :)

    VastaaPoista