Verta, hikeä ja voitto

Vihdoinkin sain tilaamani luonnonvalkoista (tai minun silmääni beigeä) keinonahkaa ja pääsin leikkimään verhoilijaa keittiön tuolien kanssa. Vasta yksi tuoli melkein valmis ja ei mennyt kuin lähes koko päivä tuossa projektissa. Tein nimittäin ensin erilailla, mutta sitten silmiäni alkoi särkeä niin kovasti työni rupunen jälki, että purin pois ensimmäisen tekeleeni ja tein asiat niin kuin itse parhaiten osaan (eli pois turhat ompelut, käteen vasara ja toiseen käteen kontaktiliimaa). Tulos on kyllä mieleeni huomattavasti enemmän kun ne punaiset kissankynsimät ikinä. Nyt tuo näyttää siltä, että voisi oikeasti olla vanha ja se on voitto se.