Millipeliä

Joulun heräteostoksena hankittu vanha puukaappi on päätetty sijoittaa eteiseen siinä olleen pikkulipaston ja peilin paikalle. Päätös syntyi muutaman päivän tiukan mietinnän ja sovittelun jälkeen,  sillä kaappihan ei mahtunut tuohon ilman että se rutistettiin siihen todellakin väkipakolla poistamalla hetkeksi siitä mm yksi alaosan sivun lista. Mutta koska kovasti halusin kaapin täällä jonnekin sisätiloissa sijoittaa, oli tämä tällä hetkellä ainoa paikka, jossa se näyttäisi ihanalta ja johon se istui tosi kivasti. 

Vaihtoehtoisina sijoituspaikkoina puntaroitiin myös porstuaa ja olohuonetta, mutta molemmissa se ei olisi ollut niin sopivan näköinen, kun se tässä on. Tällainen kapea kaunotar kun mielestäni täytyy olla paikassa jossa sen tila näyttää siltä, kun se olisi just siihen tarkoitettukin.

Kun sanoin, että kaappi on rutistettu paikoilleen, tarkoitin sitä ihan kirjaimellisesti. Sen mitat ovat nimittäin tuohon kohtaan niin tiukat, että sen kylki kulkee nyt täysin samaa linjaa kun vessan ovenkarmi ja ovi pääsee aukeamaan just ja just, kunhan muistaa vain painaa siitä kahvan alas niin, ettei tuo lukon kieli raapaise kaapin kylkeä mennessään. Toki emme sitä aio näin siihen jättää vaan mielessäni on jo, että joko siirrän tuota koko ovea seinässä viisi senttiä sivummalle, tai sitten laitan siihen varastostani yhden viisi senttiä kapeamman oven tilalle, niin että kaapille jää vapaampi tila ja oven osumista siihen ei tarvitse enää varoa.

Nyt pitää vaan päättää, että jaksanko siirtää koko oven, se nimittäin tarkoittaa tuolta vessan puolelta laatoituksen fiksaamista sitten myös, vai otanko vähemmän vaivalloisen tien ja laitan tilalle kapeamman oven, mutta sen oven tarvitsisin oikeastaan muualle, niin että vaikeita valintoja on heti näin vuoden alussa tehtävä.

Mutta se mikä ei ole vaikeaa on se päätös, että kaappi on löytänyt paikkansa. Se on vaan niin hauska tuossa ja muuttaa koko eteisen ilmeen ihan hurjan erilaiseksi, jotenkin juhlavammaksi ja korkeaksi. Tykkään ihan älyttömästi tuosta fiiliksestä minkä se tuohon tilaan tuo ja on niin hauska kulkea tuosta nyt kun se siinä nököttää. 

Tuo väri, minkä aluksi luulin olevan joku vanha sävy vaihtuu kyllä joksikin vähän neutraalimmaksi eikä vähiten siksi, kun huomattiin, että se on maalattu jollain nahkealla spraymaalilla tuohon. Joku on päässyt tosi helpolla aikoinaan, tai sitten ei. Itse en kuitenkaan suvaitse näin nätin kaapin pintaan tuommoista ratkaisua, joten hiomma ja maalaamma sen arvoonsa paremmin sopivilla menetelmillä ja värillä uusiksi jahka ehdimmä, saa nuo kaikki kropsut sen hienoista pinnoistakin paikattua samalla.

We found the perfect spot for the new cabinet I got during Christmas holidays. It fits there so tightly that  I need to move the door a little to prevent the lock from scratching it's side, but that's a small price to pay for this pretty thing to stay right here. It really makes the whole hall look so much grander and fun now. The color on it should also change, this green, what I thought to be an old paint is actually a really tacky spray paint and this kind of  old beauty deserves something with a little more quality on her sides.