Uusilla pihakivillä

Saatiin laatoitus valmiiksi eilen iltasella viime hetkillä ennen sateen tuloa, tai niin ainakin luultiin, sillä se sade ei sitten tullutkaan. Kiireen vilkkaa laitoin kalusteetkin paikoilleen kuvia varten, kun ajattelin etten sitten voi päiväkausiin niitä taas kuvata, kun sataa. 

Minä lakaisin hiekkaa laattojen väleihin sillä välin kun lapsonen (juu se on jo 22, mutta edelleen lapsi minulle) viimeisteli kukkapenkkien reunakivien asennuksia. Hirveällä tohinalla ja ähinällä laitettiin ja kaikki kiire olikin sitten ihan turhaa, sillä sitä luvattua sadetta ei ole tullut vieläkään vaikka on jo vuorokausi tuosta vierähtänyt. 

Mutta laatoituspa on nyt valmis, tai valmis niiltä osin kun suunnittelimme laatoittavamme tänä kesänä. Vielä olisi pienet pätkät lisää tulossa jossain vaiheessa, mutta katsotaan tapahtuuko se tänä vai ensi vuonna sitten. Pääasia on nyt, että tämä kohta on valmis ja suora - asia josta olen niin monta vuotta tässä unelmoinut.

Tuntuu jotenkin hassulta miten suurelta piha tästä kohden nyt näyttää, se ei nimittäin kasvanut yhtään entisestä, mutta tilantuntua tuli melkein tuplaten lisää. Niin se vaan eri materiaalien vaihto yhteen ja samaan sai kaiken jotenkin rauhoittumaan ja mieleni pystyy nyt ilmeisesti käsittelemään tätä tilaa laajempana kun se oikeasti olikaan.

Eikö olekin hauska tuo tapa jolla yhdistin vanhat ja uudet laatat laittamalla ne osin vähän sekaisin. Olisi ollut vähän turhan roisin näköistä jos tuossa olisi suora linja mennyt uudempien kivien alkaessa. Nämä ovat siis ihan yhtä ja samaa kivimallia ja -väriä (Lakan Betoni Antiikkikivi 60 -  harmaa), nuo vanhat tuossa vaan jo kymmenisen vuotta maatuneet ja väri siksi jo "hieman" tumma. Olenkin tässä miettinyt painepesurin hankkimista ihan vaan siksi, jotta kokeilisin vieläkö noista vanhoista kivistä tuo vaaleus jostain alta löytyisi, mutta olkoot nyt toistaiseksi noin vaan, tummuvathan nuo uudetkin kyllä ajan kanssa varmasti samanlaisiksi kun vanhatkin.

Lempikohtani koko uudella laatoitetulla osalla on nyt nämä ihanat vanhat portaamme, jotka tulevat uusien laattojen viereltä esille niin kauniisti omalla vähän shabby-chic tyylisellä patinallaan. Niissä on joskus ollut tuollainen uudempi rappauspinnoite, joka on tässä vuosien ajan hiljalleen lohkeillut pois ja paljastanut alta vanhan kauniin betonipinnan. Tykkään näistä just tällaisina kun ne nyt ovat, sammaloituneen herttaisina, mutta jykevinä ja tukevina niin kuin vaan vanhat betoniportaat voi olla.

Nyt kun vaan saisi laitettua tuonne kaikki istuintyynyt tuoleihin ja muut kivat koristukset esille, mutta kun odotan edelleen sitä sadetta. Koko päivän olen odotellut, mutta ei sitä vaan näy. Jotenkin on sellainen olo, että sillä sen sateen saisi alkamaan jos nyt ottaisi ja veisi ne tyynyt tuonne sohvalle... Pitäisiköhän kokeilla?

And the tiling is finished. The area seems so much bigger now even though it didn't grow in size at all, it's just as small as it was. I just love the feel of the tiles under my feet and it's so nice to have most of the yard paved the same now.