Eräänä sateisena päivänä piipahdin ystäväni Kirsin luona kylässä tutkimassa hänen puutarhaansa. Se on aina yhtä sykähdyttävän ihanaa ja inspiroivaa. Kirsi on puutarha-alan ex-ammattilainen, joka laittaa omaa pihaansa ei niin pingottavalla asenteella, koska tämä ei ole enää hänelle työ vaan harrastus. Tätä puutarhaa tehdään ja vaalitaan ihan just kulloisenkin fiiliksen mukaan, eikä koskaan kelloa tuijottaen tai liikoja etukäteen suunnitellen. Piha onkin aivan ihastuttava; rönsyävä, rento, runsas ja yllättävä eli juuri sellainen kun mistä minäkin tykkään ja haaveilen. Tässä puutarhassa mieli todella lepää.
Täällä on aina niin opettavaista kierrellä, kun samalla saa selostuksen eri kasveista ja niiden kasvuolosuhteista ja hoidosta, ihan luksusta! Tosin muistiinihan jää kaikesta vain murto-osa, mutta aina voin palata kyselemään lisääkin, koska tässä on aihe, mihin kumpikaan meistä ei varmaan ikinä kyllästy.
Kirsillä on iso piha jossa on monia erilaisia alueita ja olosuhteita joita hän laittelee aina kulloisenkin inspiraation mukaan. Joskus voi koko puutarha laajentua lisää metsän puolelle ja joskus järjestellään uusiksi jo olemassa olevia, aina on kuitenkin joku projekti meneillään, mikä on minun mielestäni just sitä parhautta, tylsiä ovat ne puutarhat jotka ovat kerrasta valmiita ja pysyvät sitten samana vuodesta toiseen.
Täällä kasvaa iloisessa sovussa ihan mitä vaan ja kaikissa penkeissä on aina jotain uutta ja yllättävää. Värejä ja muotoja on sekoitettu varman huolettomalla otteella ja ihan mihin tahansa katsoo, löytää aina jotain erilaista ja inspiroivaa. Aika meni tuolla ihan siivillä eikä sadekaan saanut intoani laantumaan, koko kierroksen jälkeen tennarit litimärkinä olisin välittömästi ollut valmis kiertämään kaiken heti uudestaankin.
Kirsi on kyllä ihan paras opettaja ja minulle ihan guru näissä asioissa, onnellisia ovat myös ne päivät kun saan hänet visiitille omaan pihaani. Hän jaksaa aina valaa minuun uskoa siihen, että varmasti onnistun ja niinhän tuo on minukin pihani jo aika vehreä. Mutta näyttäisipä minunkin puutarhassani joskus noin kauniilta ja harmoniselta! Täytynee ottaa loppukesästä muutama etupihan penkki uudelleen järjestettäväksi ja istutella ehkä vähän jotain uutta sinne ja tänne myös, jospa se Kirsi piipahtaisi sitä ennen vähän neuvomassa, niin etten sitten ihan pelkällä innolla ala kaikkea uudistaa, vaan että olisi siinä vähän sitten sitä ammattilaisen silmää ja ohjetta mukana myöskin.
P.s. Näissä kuvissa vain pieni ripaus tuosta Kirsin upeasta puutarhasta. Mottoni on, että toisten nurkkia pitää kuvata hillitysti, ettei suotta loukkaa heidän yksityisyyttään, mutta eikö olekin ihania nämäkin sadesään pienet kurkistukset tuonne? Voitte varmaan mielissänne kuvitella että loputkin pihasta on ihan yhtä upeutta.
At my friend Kirsi's garden. She's a pro that doesn't work in that field anymore, but keeps her garden as a hobby. I just love this place and could stay there for hours just walking around and asking everything of everything.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti