Työhuoneen päivitystä

Laitoin joulun alla työhuoneen seinälle kokoelman vanhoja tai muuten vaan söpöjä rihvelitauluja. Korvasin niillä siinä ennen olleen pikkutavaralokerikon, jota olin jo täysin kyllästynyt katselemaan (ja pyyhkimään pölyistä). Rihvelitauluilla tilalle tuli parempi ja hillitympi kokonaisuus joka (taas) nostaa huoneen profiilia enemmän kattoa kohti. 

Mietin tovin josko niihin olisi kaikkin jotain kirjotellut, mutta päätin että ei, paremmin toimii juuri noin. Olisi ihan liikaa jos niissä kaikissa olisi liitua.

Suoritin myös pitkästä aikaa työpöytäni pintaan perinteisen huoltomaalauksen. Edesmennyt faijani huolsi tämän pöydän aina samalla metodilla: kaatoi päälle maalia ja levitti sen telalla tasaiseksi kerrokseksi peittämään kolhut ja muut vauriot. 

Näin olen toiminut itsekin. Maalin laadulla ei ikinä ole väliä, koska tuo pinta on tuolla alla ikivanhaa kumimattoa jossa ei mikään maali oikeasti pysy, mutta suojaa se verran, ettei siitä palaset lentele kun päällä askartelee. Ehkä joskus elämässäni uusin senkin, mutta niin kauan kun isäni keksimä keino tepsii näin hyvin, menen sillä.

Renewed my work space a little by putting my collection of old and not so old little chalkboards on the wall. I also painted my big table using the same method my father did back, when he was still alive: just poured a lot of paint on it and applied it evenly. Works fine every time.