Pitkästä aikaa kirppislöytöpostaus, joka on johtunut puhtaasti siitä, ettei mitään oikeasti kivaa ole hetkeen löytynyt, mutta nyt on. Piipahdin vähän merta edemmäs kalaan ja ystävän kanssa Hämeenlinnassa kierrellessä ei tarvinnut kierrellä tyhjin käsin. Mukaan löytyi kaikkea kivaa.
Vanha junavaunun käännettävä kyltti jonka suomen kielen sanaviritys kosketti syvälle tämän kielen hienouksia arvostavan sydämeen. En pääse yli tuosta kuinka hauskasti tuo sana soi kun sen painottaa kuin vanhan junavaunun kolkkeen: tupa-koitse-matto-mille, tupa-koitse-matto-mille, tupa-koitse-matto-mille.
Vanhat hauskat lusikat ostin, kun ihastuin tuohon mahdollisuuteen ripustaa ne roikkumaan johonkin. Jos nämä eivät löydä paikkaa keittiöstäni päätyvät ne hyvin suurella todennäköisyydellä asuntovaunuun. Siellä niille olisi monta paikkaa ja käyttöä jo valmiina.
Vanhoja punnuksia tarvitsee askarteleva tämän tästä. Kiloisia on jo työhuoneen pöydällä rivi poikineen, mutta kaksikiloisia oli vasta yksi. Nyt kun on kaksi, muuttuu moni homma helpommaksi.
Vanha pullo meni osastoon "ostin kun halvalla sain". Tätä ei takuulla enää puhtaaksi saa, mutta se ei haittaa koska tuo muoto viehättää silti. Erityisesti pidän tuon sisäosan vaakaviiruista joista näkee siinä joskus viiniä säilytetyn.
Some of my latest fleamarket finds.
Ihania tavaroita olet löytänyt!
VastaaPoistaEi ole tullut vastaan lusikoita, joissa olisi ollut tuollaiset reiät!
Tuosta sanan "maistelusta" päädyin siihen, että päässäni soi runona tuo lause:Nyt kun on kaksi, muuttuu moni homma helpommaksi. :D Pullossa on kaunis väri ja lusikat ovat hauskat.
VastaaPoistaiis aivan ihana tuo vanha vihreä pullo, täällä eräs "pullohullu" kuolaa ;) :D eikä nuo muutkaan kirppislöydöt pöllömpiä ole! Tuo junankolke rallatus jäi soimaan päähän; tuttua kun lapsena matkustettiin aina junalla!
VastaaPoista