Niin hyvää puuta

Viime syyskuussa vanha pihapöytä pelastettiin sisätiloihin ja sitten piti alkaa etsiä tilalle uutta. Olin niin kovin ihastunut siihen vanhaan talonpoikaiseen etten osannut katsella oikein mitään muuta. Vanhoissa on vaan se huono puoli että tuppaavat kestämään ulkona oloa melko kehnosti. Piti siis melkein luopua ajatuksesta kunnes törmäsin tähän vanhaan pirttipöydänrähjään. Oivalsin heti että jos otan pöydästä ulos vain kannen ja käsittelen sen hyvin säätä varten saan sen pidettyä pihalla melko turvallisesti. Kun vielä löysin mukavasti tyyliin sopivan metallijalankin oli uusi pihapöytä valmis. 

Jätin kannen tarkoituksella siihen kuosiin kun se ostaessa oli. Pidän kovasti noista lioista ja kauhtumista mitä siinä on. Kertovat eletystä elämästä. Olisi ollut melkein pyhäinhäväistys putsata tätä liikaa. Kevyesti pesin ja sipaisin puuöljyt päälle. Hyvin imeytyi.

Nyt kun ilmat vihdoin sallivat pääsin sovittelemaan pöytää ulos ja pitihän siinä samalla tuuletella hieman uusia kesäastioitakin. Niin kovin kivalta näyttää  mutta harmillisesti vain näyttää. Menin eilen tekemään ison kattilallisen soppaa joten näistä lautasista ei ihan voi vielä nauttia ulkosalla. Onneksi sääennuste näyttää varsin leppoisalta seuraavienkin päivien osalta. Ei tarvitse pakata kesälautasia enää kovin syvälle kaappiin.

I needed to find a new table for outside since I rescued the previous one inside last fall. I wanted to have an old one again but didn't quite know how to keep it safe from the weather. Luckily I found this table with a loose top so I could take that and put it together with a metal base I also found. After I applied a lot of wood oil on the surface I'm pretty sure this will last quite well outside. And finally I got to try out my new summer plates I found last winter. Oh this happiness.