Paikallisessa romuliikkeessä oli myynnissä tämä jännittävä valurautajalkainen säädettävä pöytä. Olin sitä vilkuillut siinä tovin ja välillä kävin muuallakin, mutta jokin voima veti minut takaisin pöydän luo. Minkäänlaista tarvetta tuolle ei minulla ollut, mutta pakko se oli ostaa silti. Eihän sitä voinut sinnekään jättää. Kyllä sillekin se paikka kotoani joskus löytyy. Pyörikööt työhuoneessa sen aikaa.
This weird vintage table was a must have. I (again) didn't have a need for it but it was just too pretty to leave behind. I can't help myself if I see something I really like.
Hieno!
VastaaPoistaTuohan on yleisin syy ostaa jotain hmmh.. mille ei vielä ole paikkaa ;) Jokaisessa meissä asuu Sulo Vilén, ihan varmasti!
Välistä tuntuu että minussa asuu useampikin Sulo Vilééni ;-)
PoistaNiin minussakin, useampi mahtuu sovussa elämään ;)
PoistaEhh... tuo on niiiiin tuttua :D Ukolla pyörii silmät päässä kirpparireissuilla, mutta ihmeesti kaikki löytää paikkansa välillä pitkänkin välivarastoinnin jälkeen.
VastaaPoistaIhana pöytä! Meillä olisi sille käyttöä ;) pitkään olen jo blogiasi seurannut, mutta taitaa olla ensimmäinen kommentti. t.Sari
VastaaPoistaRohkeasti vain kommentoimaan. Tykkään kommenteista ja kommentoijista oikein kovasti :-)
PoistaKannatti ostaa. Pitäski tehdä taas kierros teille päin niin pääsis romarille kiertelee.
VastaaPoistaTule ihmeessä. Jokella oli paljon uusia romuja :-)
PoistaOn se hieno! Ostaisin vaikka en tarvitsisi, kun hinta kohdallaan. Paikka löytyy varmasti! :)
VastaaPoistaHieno löytö, tuollasia ei tule joka päivä vastaan!
VastaaPoistatuo oli varmasti kevyt kanniskeltava :D
VastaaPoistaOlisko tuollaiset vajaa parikyt kiloa. Käy treenistä :-)
PoistaHyvä ostos :).
VastaaPoista