Oikein sopiva

Heti kun testasin mattoa keittiön lattiaan tiesin että siihen se jää. Se sopii tuon tilan väreihin ja tunnelmaan vaan niin hyvin. Juuri tuossa kohtaa siellä mattoa tarvittiinkin kun tuossa sitä enimmän aikaa seisoskelee tiskatessaan tai ruokaa laittaessaan. 

Se on halkaisijaltaan noin 115cm ja siinä on noin 150 metriä juuttinarua kieputettuna ympyräksi. Ompeluun menneitä naruja en laskenut mutta muutama rulla meni sitäkin. Hintaa materiaaleille tuli suunnilleen 45 euroa, mutta oli se sen väärti. Käsityöt ovat aina kivoja tehdä ja tämä erityisesti kun kohtuu sukkelaan sai valmista.

Matto on jalan alla tosi pehmeän ja mukavan tuntuinen vaikka näyttääkin vähän krouvilta. Sen päällä on oikein hyvä seisoskella.  Ainoa miinus on että kovin hyvin ei pysy paikoillaan liukkaalla puulattialla vaan lipsahtaa oitis ryttyyn kun perheen karvaisimmat jäsenet sen päältä pyyhältävät. No, sen voinee onneksi helposti ratkaista liukuesteellä maton alle.

Tykkään myös kovasti tuosta miten matto tuo esille keittiön vaaleat puun sävyt. Sointuu niin kivasti kaikki nyt ja se on jotenkin maanläheisempi ja ehkä myös vähän kantrimpi, mikä ei ole ollenkaan huono asia se. Rokkimummon keittiö goes country.

And it's in the kitchen. Makes the room feel a bit more country, a fact I like  a lot. Brings out all the wood tones and makes everything look so balanced.  And of course it is fun to have a rug on your floor that you've made yourself.

Edistyy, edistyy

Ja isohan se siitä sitten tulee. En mahtanut mitään tälle ompeluhimolle ja annoin vaan mennä. Muuta perhettä vähän ärsyttää kun olohuoneen pöytä on varattu vain mattotyömaalleni, mutta siinä kun on selälleni paras tehdä niin siinä on tehtävä sitten. 

Kunnes älysivät että hei, siinähän on matto, se on siis lattia. Onneksi mitään sen jännempää ei pöydällä ollut ja vierailu jäi kertaluontoiseksi.

Nyt on jo vähän reilu metri halkaisijaa ja vielä pitäisi vähän lisää jaksaa. Ajattelin että sitten on sopiva kun yltää pöydän päästä päähän. Ei siis enää montaa kierrosta. Pari iltaa korkeintaan ja pääsen mallailemaan tätä lattioille, että mihin se nyt parhaiten kävisi. Keittiö vähän siintäisi mielessä, että siellä ehkä, mutta työhuoneeseenkin sopisi, tai ehkä porstuaankin. 

And it's going to be big. I just couldn't stop making it, it's too much fun to doing and it's going to look great in a bigger size. But now that it's on the table the little dogs have realized that it's turned in to floor since there's a rug on it. Luckily not for long anymore.

Juuttimattomania

Matto alkaa olla hyvin lähellä sitä kokoa että voin sitä vessaan sovittaa mutta jostain syystä mielessä on alkanut siintää ajatus isommasta matosta. Tämän tekeminen on ollut niin mukavaa etten tahtoisi vielä lopettaa. Materiaaliakin on löytynyt lisää. Näkisin niin mielelläni tällaisen isompana jossain täällä. Toista en jaksaisi alottaa joten se on tästä lähdettävä suurentamaan jos sellaista meinaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Olen tehdessäni koittanut oikein tietoisesti vältellä liian symmetrisiä ompeleita. Kun vaan tekee sen kummempia miettimättä on puuha mielekkäämpää eikä stipluista tarvitse välittää. Kovasti pölyää juutti kun sitä käsittelee ja välillä aivastuttaa oikein kunnolla, mutta oikealla tekniikalla pöydän päällä  ommellessa se ei pölyä juuri lainkaan. Sopivan kierretiukkuudenkin olen löytänyt eikä matto venkoile tahi kiemurtele ollenkaan vaan pysyy ihan litteänä kun lattialle asettaa.

Ai että, nyt vaan sitten päättämään että isompaa vai ei. Kyllä vaakakuppi nyt näyttää aika vahvasti siihen isompaan suuntaan, mutta katsotaan silti ensin miltä tämä siellä vessan lattialla näyttää kun siihen kokoon pääsen.

The making of this jute rug is so much fun I've started to think if I should make this a big rug instead of a small one I planned in the bathroom. Oh boy.

Pyöreä sen olla pitää

Olin jostain saanut päähäni että uudistuneessa pikkuvessassa pitäisi olla lattialla pyöreä juuttimatto. Sellaista ei vain sopivan kokoisena ja näköisenä ollut tarjolla sitten yhtään missään. Ostin sitten kantikkaan, joka sekin on ihan yhtä kiva, mutta ajatus pyöreästä ei vaan jättänyt rauhaan.

Tässä päivänä eräänä kun kuljin kirppiksellä, löysin sieltä mukavan paksua juuttinarua ja siitä se ajatus sitten taas lehahti lentoon; josko semmoisen pyöreän tekisi itse. Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla? Ompelee vaan narua ympyräksi.

No ei se vaikeaa ole, aikaa vievää kylläkin ja materiaalia. Tajusin jo muutaman kierroksen jälkeen että kahdesta rullasta ei vielä kovin isoa mattoa tule. Lisää pitää ostaa tai muuten tästä tulee vain pöytätabletti (kuvassa yhden rullan verran valmista). Ja yllättävän paljon menee tuota ompelunarua myöskin, mutta hitsin kivan näköistä mattoa siitä tulee. Toivotaan nyt että tuota narua vielä löytyy lisää.

For some reason I really want a round jute rug in my bathroom. I haven't found one yet, so I got a square instead and like it a lot, but still want the round one. And so I got an idea to make one myself. Found some jute yarn from a fleamarket and started sewing. I soon realized I need more yarn to make this bigger than a placemat, but it looks quite good already.

Paperipussiportaat kahden vuoden jälkeen

Minua pyydettiin kertomaan mitä kaksi vuotta sitten voimapaperilla päällystämilleni portaille kuuluu ja hyväähän niille. Eivät ole kahdessa vuodessa muuttuneet miksikään. Siinä ovat tiukasti kiinni ja näyttävät ihan yhtä hyviltä kun silloinkin kun ne tuohon askartelin.

Mitään kulumisen merkkejäkään ei ole missään havaittavissa. Alimmilla rappusilla on pari pintanaarmua, mutta niitäkin saa suurennuslasin kanssa etsiä. Portaita on koko ajan käytetty ihan surutta, eikä niiden kanssa olla oltu mitenkään erityisvarovaisia; kengät jalassakin on juostu. Ainoa miinuspuoli on talviaikaan kun villasukilla nuo ovat vähän liukkaat, mutta siihenkin on jo tottunut ja osaa varoa askeliaan.

Että kannatti laittaa vaikka aika hullulta se tuntuukin että portaat ovat päällystetyt paperilla, mutta yleensä ne hullut jutut juuri niita parhaita ovatkin. Ja niille jotka eivät yhtään tiedä mistä puhun löytyy selventävä askarteluohje tästä linkistä.

The paperbag floor I made two years ago on the staircase steps here is still looking like new. We haven't been even careful with it, treated is as hard as the other floors in this house and it still looks and feels almost flawless. It seemed a crazy idea back then, to cover up your stairs with paper but it has worked so well I have no regrets doing it. I still love the vintage wood look too.

Kyllä nyt kelpaa kierrättää.

Ja onhan se nyt parempi maalattuna eikö vain? Aiemmin söpöstä tuli ryhdikäs ja jämerä kierrätyskaluste sanan ihan varsinaisessa merkityksessä.  Tumma siniharmaa sävy sopii lattian kuvioonkin ja saa sen esille ihan erilailla kun vihreä. Täydentävät toinen toisiaan täydellisesti.

Intouduin oikein askartelemaan kun tarvittiinhan laatikoihin merkinnät siitä mikä jäte menee mihinkin. Koskapa kaluste on sisällä tein pienet kyltit ihan paperista jonka pohjustin pahville. Kulmiin porasin reiät ja ruuvasin kiinni laatikoihin. Aika hyvät tuli vaikka itse sanonkin.

Samaan syssyyn tein pienen taulun ohjeineen siitä että mitä kuhunkin laatikkoon sitten kelpaa laittaa. Itselle aika selkeää pässinkauraa, mutta muu perhe vielä totuttelee joten ohjeet eivät ole turhasta.

Ja käytössähän tämä jo on, mitä sitä turhia odottelemaan. Muu porstua on vielä mietinnässä mutta yksi kohta toimii. Vähän isommat kassit tuonne laatikoihin pitää ommella, mutta muuten voi jo ihan hyvin käyttää. Ja kevät kun tästä etenee tulee tuosta vielä niin nätti kun saan siihen vähän kasveja ja muuta kivaa ympärille. Ai että, kyllä kierrättäminen voi olla kaunista.

And the recycling center is painted and ready for use. I really like the outcome, the color matches perfectly with the pattern on the old vinyl floor. Now I just need to figure out what else is going to be in that space. More recycling things and something else too that's for sure. And plants, lots of plants as soon as it gets warmer outside.

Millipeliä

No huh ja huh, se mahtui kun mahtuikin, mutta helppoa se ei ollut. Sekä porstuaa että kippikaappia piti kumpaakin vähän purkaa ja modifioida, asia josta en olisi tykännyt, mutta pakko se oli kun sen kerran tähän halusin. Kippikaapista kapeni kansi sivuista ja porstuasta jalkalistat piti lyhentää. Niin tiukalla oli silti että puolivälissä meinasi lähteä järki kun rohjake kinnasi kiinni seiniin, mutta sitten se vain lopsahti paikoilleen. Kuunaan ei kyllä näin tiukkaa väliä ole ollut johon kalustetta sovittaa.

Ja sitten jännättiin että mahtuvatko laatikot takaisin paikoilleen. Pesun jäljiltä vähän tiukahkot mutta paikoilleen menivät. Toivon mukaan aurinkoiset päivät kuivattavat ne nopeasti eivätkä jää turhan tiukoiksi käyttöä ajatellen, koska käyttöön tämän tahdon nyt mahdollisimman nopeasti.

Tästä tulee siis kotiimme kuivan roskan kierrätyspiste. Kartonki, muovi, lasi ja metalli ovat niin hankalia säilöä missään sisätilassa ja autotalli on talviaikaan niin "kaukana" että ajatuksena tällaisen luulisi toimivan tosi hyvin tässä muuten aika turhassa tilassa. Uuden maalipinnan myötä tulee varmasti niin nätiksi ettei yhtään särje silmääkään. Nyt kun vaan tulisi vähän lisää sitä auringonpaistetta että lämpötila nousisi sen verta että pensseliä sopii tuolla heiluttaa.

And it's a fit. A really, really tight fit. We needed to take off the moldings from the porch and slices of the cover of the cabinet until it was even possible to try it there. 

Now it just needs to get warm enough so I can paint it over and get this new recycling center of ours to use.