Millipeliä

No huh ja huh, se mahtui kun mahtuikin, mutta helppoa se ei ollut. Sekä porstuaa että kippikaappia piti kumpaakin vähän purkaa ja modifioida, asia josta en olisi tykännyt, mutta pakko se oli kun sen kerran tähän halusin. Kippikaapista kapeni kansi sivuista ja porstuasta jalkalistat piti lyhentää. Niin tiukalla oli silti että puolivälissä meinasi lähteä järki kun rohjake kinnasi kiinni seiniin, mutta sitten se vain lopsahti paikoilleen. Kuunaan ei kyllä näin tiukkaa väliä ole ollut johon kalustetta sovittaa.

Ja sitten jännättiin että mahtuvatko laatikot takaisin paikoilleen. Pesun jäljiltä vähän tiukahkot mutta paikoilleen menivät. Toivon mukaan aurinkoiset päivät kuivattavat ne nopeasti eivätkä jää turhan tiukoiksi käyttöä ajatellen, koska käyttöön tämän tahdon nyt mahdollisimman nopeasti.

Tästä tulee siis kotiimme kuivan roskan kierrätyspiste. Kartonki, muovi, lasi ja metalli ovat niin hankalia säilöä missään sisätilassa ja autotalli on talviaikaan niin "kaukana" että ajatuksena tällaisen luulisi toimivan tosi hyvin tässä muuten aika turhassa tilassa. Uuden maalipinnan myötä tulee varmasti niin nätiksi ettei yhtään särje silmääkään. Nyt kun vaan tulisi vähän lisää sitä auringonpaistetta että lämpötila nousisi sen verta että pensseliä sopii tuolla heiluttaa.

And it's a fit. A really, really tight fit. We needed to take off the moldings from the porch and slices of the cover of the cabinet until it was even possible to try it there. 

Now it just needs to get warm enough so I can paint it over and get this new recycling center of ours to use.