No nyt on rompetorit rompetoreiltu ja huh millainen päivä se olikaan! Vieläkin olen ihan kuitti kaikesta siitä hyörinästä ja hulinasta ja ihanista kohtaamisista ihmisten kanssa, mutta oli se kuulkaa vaan ihan hurjan mukavaa pitkästä aikaa päästä rompetta ja muuta kaupittelemaan.
Omat ostokset jäivät melkein tyystin tekemättä, sillä en ehtinyt sieltä oman myyntipöytäni takaa kiertelemään ennen kun vasta pitkällä iltapäivän puolella, jolloin suurin osa myyjien aarteista oli jo löytänyt uuden kodin ja ihan hyvä niin, sillä olihan tuota tavaraa kertynyt omiin nurkkiin jo sen verran, että voisi ihan hyvin olla hetken ostelemattakin. Mutta maailman täydellisin eväskori Parolan asemattaren myytävistä, hauska emalikyltti omalta siskoltani, pieni suloinen koralli Suomen kasarmin aarteista ja hurmaavan tuoksuiset tiski- sekä ihmisenpesuharjat Sampolan myyntipöydästä oli aivan riittävät ja loistavat löydöt minulle.
Kävin perjantaina noukkimassa asemalta yökylään ihanat ja rakkaat ystäväni Keltaisesta kahvipannusta ja koitin siinä kiireessä ottaa vähän kuvia, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki muu hauskuus vei huomioni. Omasta myyntipöydästäkin löytyi minulta vaan tämä yksi pahainen kännykkäräpsy. Mutta tästä voi nyt ihailla mitä kaikkea siellä myynnissä oli, sillä juuri mitään noista ei tarvinnut enää takaisin kotiin kantaa. Olen niin mielissäni siitä, miten iloisia ihmiset löydöistään olivat ja miten ihanaa on, kun itselle tarpeettomat tavarat saivat taas uuden elämän.
Laitan tähän lopuksi vielä muutaman kännyräpsyn markkinoiden tunnelmasta pihan puolelta, jotka kävin kuvaamassa iltapäivällä, kun pahimmat hulinat olivat jo ohitse ja suurin osa myyntipöydistäkin jo hyvin tyhjentyneet, mutta kyllä niistä mielestäni vielä hyvin voi aistia sen kuinka leppoisan mukavaa tuolla tuona päivänä olikaan. Ilmatkin niin suotuisat kun olla vain voi.
The vibe from Parolan aseman rompetori this year.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti