Kotoilugarderobi

Olen sen sorttinen ihminen, että tykkään kotoillessa pitää päälläni mahdollisimman mukavia ja joustavia vaatteita, sellaisia jotka sopivat yhtä hyvin sohvalla loikoiluun kun vaativampaankin askartelujumppaan. Materiaaleista suosikkini kotivaatteisiin ovat tietenkin kaikki colleget ja trikoot just niiden joustavuuden ja mukavuuden vuoksi.

Muutama vuosi sitten kyllästyin täysin mustaan ja harmaaseen värivalikoimaan vaatteistossani ja koitin etsiä tilalle itseäni enemmän viehättäviä värejä, niistä suosikkeina kaikki luontoon vivahtavat sävyt. Ihan kaikkia vaatekappaleita ei suosikkiväreissäni kaupoista ole löytynyt joten olenkin turvautunut omaan ompelutaitooni ja tuunailut niitä itse. Yksi viimeaikanen lempparini on tällaiset kivat collegetunikat, jotka sopivat mainiosti yhteen erilaisten leggareiden kanssa. Ompelin näitä viikko sitten oikein kolmin kappalein, kun innostus iski päälle.

Minulla on näiden tekemiseen melko hauska metodi, ostan nimittäin yleensä jonkun valmiin collegepaidan, sellaisen lyhyen mallin ja puran sen sitten kärsivällisesti kappaleiksi jättäen hihat ehjiksi ja korvaan etu- ja takakappaleet uudella kankaalla. Näin saan tehtyä yhdestä lyhyestä paidasta yhden pitkän tunikan ilman mitään kaavaa ja resoritkin ovat valmiiksi oikean kokoiset. Etu- ja takakappaleet toimivat kaavoina uuden kankaan päällä, helmasta teen pidemmän ja hihat ja resorit ompelen vaan sitten takaisin omille paikoilleen, mutta uuteen kankaaseen. Ylijäävistä vanhoista kappaleista syntyy tunikaan kengurutasku, jollaista ilman en osaisi elää, aina pitää olla tasku kotivaatteissa nenäliinaa varten. (Niin mummoa!)

Hintaakaan näille ei tule juuri mitään, näihin kahteen tunikaan ostin paidat joskus pari vuotta sitten alelaareista muistaakseni vitosen kappale ja uudet kankaat kustansivat vähän rapiat viitisentoista euroa  per tunika (vähän vajaa metri uutta kangasta). Kaupoista ei ehkä samanmoisia valmiina ihan yhtä halvalla löytäisi, ainakaan minä en löytäisi ja varsinkaan just tämän värisinä.

Ompeleminenkin on maailman helpointa, kun näiden kanssa ei tarvitse olla niin turhan tarkka, omaan käyttöön kun tulevat. Itse vetelen ihan suoralla ompeleella ja kolmiaskel-siksakilla huolittelut niin kun joskus 80-luvulla koulussa opetettiin ja oikein hyvin toimii.

Tämän kolmannen tunikan tein kokonaan yhdestä eurokankaan kilolaarista löytyneestä kuosista, olisin kovasti halunnut siihen löytää sopivat ribbineulokset joustimiksi, mutta eipä mistään löytynyt, niin tein sitten kumppareilla hihansuut ja laitoin samaa kangasta helmaan ja kaula-aukkoon. Tämä on mielestäni niin hauskan jäkäläisen näköinen, että olen suunnitellut meneväni tämä päällä makoilemaan johonkin sopivaan kallioiseen paikkaan ja katson katoanko kokonaan näkyvistä. (Hih!)

Niin on kiva tämmöisiä ommella, että tekee mieli tehdä vielä ainakin pari lisää. Nyt kun on kovin viheriää nämä värit niin sekaan sopisi hyvin vähän myös jotain beigeä, okraa ja sinistä, ettei nyt ihan sammaleiseksi mene tämä tätsykkä täällä mukavasti kotoillessaan. Mutta pitää ensin löytää pari sopivaa collaria sitä varten ja just nyt ei ole niiden sesonki, joten voi olla että syksyyn joutuu nyt tämän ompeluhimon pakkaamaan ja vetää kesän viileämmät kelit näillä vihreillä. Ei se huono ole kyllä sekään. 

I love all colors you can find in the nature in clothes, but can't seem to find them from the shops since everyone wants to buy mostly black and grey here. So, I made my own. These tunics I made from store bought college shirts, I got a shirt removed the sleeves and the cuffs and got new fabric to make a longer body part and sew everything back to it. Made a kangaroo pouch from the leftover fabric to complete the look (and I always need a place to keep my handkerchief). Now I have the perfect wardrobe to use at home with leggings. SO comfy!