Se ensimmäinen

Olen jo jonkun aikaa miettinyt uutta kahvinkeitintä, kun en sitten yhtään tykkää nykyisestä Moccamasteristamme enkä juuri mistään muustakaan nykyajan keittimestä. Mielestäni niiden design on vuosi vuodelta vaan rumentunut ja käytettävyys muuttunut liian monimutkaiseksi. Aloin katsella siis vähän vanhempia keitinmalleja netin osto- ja myyntipalstoilta ja kirppareilta.

Olin miettinyt ja etsinyt jotain nättiä, yksinkertaista ja helppokäyttöistä kun törmäsin tähän: vanhaan Wigomattiin. Unohdin samantien sen helppokäyttöisyyden kun ihastuin tuohon ulkonäköön sydänjuuriani myöten. Tämä on maailman ensimmäinen automaattinen kahvinkeitinmalli ja kaikessa kauneudessaan vaan NIIN hurmaava.

Keitin on jostain 50-luvun lopusta ja ei tietenkään toimi, mutta ne viat eivät ole pahimmasta päästä, pitää vain käyttää päätä niiden korjaamiseen, sillä varaosiahan ei enää saa. Mutta minäpä tunnen ihan oikean elävän Pelle Pelottoman, jolta saan aina konsultti- ja korjausapuja kun tällaisia päättömiä päähänpistoja saan. Ja uskon vakaasti, että tästä vielä oikeasti toimiva keitin saadaan. Uskoni on jopa niin kova, että ostin näitä runkoja vielä pari lisää varastoon (kun onnekkaasti vastaani tuli), jos vaikka pannut hajoaa tai jotain muuta rikkoutuu käytössä sitten. 

Että nyt vaan entistämään tämä kaunokainen käyttöön, niin pääsen siitä ruman kahvinkeittimen päänsärystä ja voin nauttia aamukahvini kauniissa keittiössäni kauniisti kauniilla keittimellä keittäen.

I had been looking for a new old coffee maker since I hate, hate, hate all the new ones on the market. I wanted it to be simple, easy and beautiful when I came across this; old Wigomat 100 from the late 50's. I had to shorten the list and leave out the easy, but who cares when the machine looks as sweet as this.

Of course this doesn't work anymore. It leaks all the water out since all the rubber parts have dried out, but I have a friend that is sure we can still get this in working order, so I can finally have a coffee maker that my kitchen deserves.