Se mänty

Muistattekos vielä kun männä syksynä täällä kerroin kuinka huolissani olin tonttimme rajalla olevasta männystä ison vesiremontin rouhiessa tiestömme uuteen uskoon? Aloitin oikein kampanjan puun suojelemiseksi ja sain kuin sainkin kaupungin puolelleni ja mänty sai luvan jäädä paikoilleen, tosin työmiesten isojen epäilysten kera, että se tuskin siitä möyhennyksestä hengissä selviäisi.

Noh, pahaltahan se välillä näyttikin, kuten tässä kuvassa viime syyskuun lopulta, mutta työmiehet olivat kilttejä eivätkä suotta puuta murjoneet koneillaan ohi mennessään. Oksiakaan ei katkennut juuri lainkaan.

Tässä on kaivettu ja räjäytelty ja kuvanottohetkellä jo takaisin täyteltykin. Sanoivat että viimeistään sitten kun tuo lyhtypylväs tuosta kaivetaan, niin sitten menisi männyltä kyllä juuret. En suostunut kuuntelemaan moista vaan lujasti uskoin että ei ne siellä lyhtypylvään juurella mene, vaan enemmän meidän pihan puolella. Ja niin pylväs poistettiin ja mänty jäi ja sitten tuli lumi.

Talvella kuitenkin vähän jännitin, että mitenköhän tässä käy. Siitä kun ei ottanut selvää että onko se kuinka ottanut selkäänsä remontista, mutta sitten saapui kevät ja kesä. Asfalttimiehet kävivät laittamassa uuden pinnan tiehen ja puutarhurit istuttivat nurmikon männyn alle.

Ja mänty se on kuulkaa ihan voimissaan. Kasvatti oikein komeat uudet versotkin, ei se nähtävästi ollut moksiskaan koko remontista. Oikein hyvillä mielin ollaan täällä nyt. Mänty on paikoillaan, remontit tehty tiellä ja kaikki hyvin. Tuossa se saa nyt kasvaa niin ylös kun tahtoo ja me toivon mukaan saadaan katsella sitä kun se niin tekee.

The pine tree that I managed to save last year from being knocked down is alive and well. It looks like it didn't even notice something dramatic happened around it. I'm happy it's still there, since I've known it since it was a baby. I hope I live long enough to get to see a bit of it's adulthood too.