keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Harjaraasu

Minä olen siitä hassu ihminen että joskus herkistyn jonkun tavaran kohdalla ja alan tuntea ihan omituisia tunteita sitä kohtaan, vaikka kyseessä on ihan eloton esine.

Niin kävi taas tässä taannoin kirpputorilla kun törmäsin tähän vanhaan pinttyneeseen harjaan. otin sen käteeni ja ajattelin että olispas tämä vielä vähän paremmassa kunnossa niin ostaisin. Pyörittelin sitä käsissäni ja laskin pois, en ala ostamaan kun noin lintassakin on ja jatkoin matkaani.

Siinä kävellessäni mietin sitä että maksoi vain 50 centtiä ja aika viehättävä sinänsä se että joku siihen on nuo kirjaimet laittanut, että missähän lie ollut ja palvellut kun noin likaiseksi on mennyt. Hyvältä tuntui kädessäkin, oikein tukevalta. Tuli vähän kaiho, että kelpaakohan se ikinä kenellekään tuollainen harjanraiska. Vähän säälikin alkoi olla. Siinä miettiessäni ne jalat vain sitten alkoivat ohjata takaisin harjan luo ja niinhän siinä kävi että hellyin sen ostamaan.

Kotimatkalla jo mielen valtasi riemu, että hyvähän tämä harja vielä on. Luonnetta antaa tuollainen lintta ja noita kirjaimia voi vähän tuunata paremmiksi. Kotona keksin sille heti paikan porstuan ovenpielestä, lumiharjaksi sitten kun pyryttää ja pakkaantuu kenkiin. Siihen on tämä peli todellakin mitä oivallisin. Ja nyt kun tuota katsoo tuossa koukussaan, eihän se ruma ole laisinkaan. 

Ja nyt on hyvä mieli, kun tuntuu että harjallakin on, vaikka ihan vain puusta on tehty ja eloton.

I sometimes buy things cause I get too emotional. Like this old and dirty brush. I felt so sorry for it being there, on the fleamarket table, sure that nobody will buy it cause it looks so dingy.  So I just had to buy it and give it a chance. I got it home, sprused the letters up a bit and hung it in the porch. It'll be the best for cleaning boots  when it starts snowing.

7 kommenttia:

  1. Sinä herttainen! ♥ Ihana nähdä että harjavanhus pääsi vielä rakastavaan kotiin (ja työelämään). ^^

    VastaaPoista
  2. Ihanaa etten ole ainut! Itse myös joskus säälin omia tavaroita joita pitäisi heittää pois, ja kuvittelen tavaran loukkaantuvan tai pahoittavan mielensä :D mutta harja on kyllä sympaattinen!

    VastaaPoista
  3. Olet Sinä kyllä aika uskomaton. Harja on kyllä oikein kaunis. Isäni säästi aikoinaan kaikki narunpätkät, laittoi sillai kiepille, ihan lyhkäsetkin. En ole voinut myöskään heittää niitä pois, ovat olleet koristeina milloin missäkin. Jo kauan sitten edesmenneen isäni käden jälki tuntuu niissä niin voimakkaasti. Ihan kuin jonkun käden jäljet tuossa harjassakin.

    VastaaPoista
  4. Samanlainen höperö on täälläkin! :D Ja tuohan on oikein kaunis harja. Itsekin olisin ehkä ensiksi ajatellut, että kuka pöljä tuollaisen myyntiin vie, mutta kaunishan se on kuin mikä!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kun pelastit harjavanhuksen :)

    VastaaPoista
  6. Sympaattinen harja. Sinunhan pitää kirjoittaa siihen S H perään vielä O E.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumankekka! Niin pitääkin! Kiitos miljoonasti! <3

      Poista