Sienet, ystävät, koirat ja yksi hevonen

Nyt kun se flunssa on vihdoin antanut periksi oli hyvä käydä vähän tuulettamassa itseään ihmisten ilmoilla. Tai no, metsä nyt ehkä mikään varsinainen ihmisten ilma ole, mutta tuulettuu siellä hyvin kumminkin. Parin ystävän ja kolmen koiran kanssa metsässä oli oikein mieluisa olla.

Rakastan sienestystä yli kaiken ja metsään menenkin yleensä juuri siksi. Viime vuosina on vaan nuo hirvikärpäset ruvenneet enenevissä määrin kiusaamaan ja oli pakko keksiä jotain jolla varmasti saisin itseni niiltä suojattua. Muutamana vuonna kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia ja erivärisiä vaatteita, myrkkyjä ja muita vippaskonsteja kunnes tänä vuonna törmäsin netissä ohjeeseen pukeutua tuollaiseen maalarin kertakäyttöhaalariin. No, koskapa ne eivät paljoa maksa päätin kokeilla ja nyt voin ilokseni kertoa teille että tuo todella toimii. Tämän äärimmäisen epäimartelevan suojapuvun väri sekä pintamateriaali ovat juuri semmoiset mistä ne peijakkaan hirvikärpäset eivät tykkää. Pari kertaa olen nähnyt sellaisen itseeni laskeutuvan ja samantien ampaisevan pois. Enkä yhtäkään kärpästä ole joutunut itsestäni metsästämään. Melko kestäväkin on puku ollut. Tänään viidettä kertaa päällä eikä vielä yhtään reikää missään. Suosittelen pukua siis erittäin lämpimästi kaikille niille joita hirvikärpäset ällöttävät yhtä paljon kuin minua.

Koirista vain kaksi suostui kuvattaviksi. Sussu poseerasi sievästi mättäällä ja Jesse vahti sienikoria kuin joku poliisikoira konsanaan. Daanaa oli turha yrittääkään kameran kanssa lähestyä. Olemme ihan varmoja että se pelkää kameran nappaavan sen sielun ja siksi luikkii aina pakosalle kun kaivan sen esille. Ystäviäni vähän samanmoisia, kameraujoja yksilöitä.

Sieniä löytyi ihan mukavasti kovasta kuivuudesta huolimatta. Se kun tietää mistä etsii niin aina löytää. 

Ja sitten kun saimme sienimetsästä tarpeeksemme käytiin moikkaamassa vielä heposta, jonka nimi on sattuvasti Tuunaus. Kävimme sitä vähän juoksuttamassa ja taputtelemassa. Minä en kuitenkaan ollut se joka juoksutti tai isommin taputti. Olin pääasiassa aidan toisella puolen turvassa kun vähän ujostelen noin isoja elukoita, mutta tämä yksilö oli kyllä lauhkea kuin lammas. Tapaamiseni Tuunauksen kanssa aidan takaa sujui kutakuinkin näin:

- Moi. Mikä sä oot? Näytät oudolta tossa valkosessa systeemissä mikä sulla on päällä.

- Moi. Mä oon ihminen, mulla on vaan tää haalari kun kävin juuri metsässä.

- Ai. Miks susta lähtee tollasia ääniä?

- No se on vaan tää kamera ku otan susta kuvia.

- Siis kamera jolla otat kuvia... Tuleeks ne johonki lehteen?

- Eei ku ihan tohon omaan blogiin ajattelin laittaa.

- Blogiin? Mikä se on?

- No siis, semmonen netissä oleva julkaisu mitä ihmiset lukee.

- Ai julkaisu. Niinko lehti mut netissä? 

- Joo, vähä niinku.

- No sitte. Käyks näin? Vai haluutko että meen kauemmaks että näkyy kokonaan?

- Tää on ihan hyvä. Hienosti piirtyy sun turpajouhet.

- Mut ota nyt vielä kokovartalo, jos mä kato oon vaik näin. Onks tää hyvä? Näyttääks tää hyvältä siellä blogissa?

- Joo, just hyvä. Pidä toi asento. Käännä vähän päätä ja naura sun silmilläs. Just noin! Tää on niin kuumaa kamaa!

- Mitä aiheita se sun blogis oikein käsittelee?

- No sisustusta ja tuunausta ja sen sellasta yleensä.

- Ai, no hitsi, sithän mäki sovin sinne oikein hyvin!

- No juu, ainakin nyt tän postauksen tuunaukseksi (höhö).

Since the flu is finally over I needed some time out with my friends. And when I say out I mean out in the woods with some animals too. 

We just love picking mushrooms in the fall but there's this not so lovely little insect that attacks people this time of the year and is almost impossible to take cover of. So I saw somewhere in the internet a tip to use a disposable white overall and it works like a charm. No insect can penetrate that.

We also went to see my friends horse called Tuunaus (Tuning in english by the way) and it was kind enough to let me take a few photos of it even tough I looked a bit suspicious in my overall. But when I told it I wanted to take some pictures for my blog the horse posed ever so nicely for me.