lauantai 16. helmikuuta 2013

Hellan viereltä

Keittiön hellan vieressä on karu lipasto jonka entistämistä olen lykännyt menestyksekkäästi jo monta vuotta. Kai se menee niin, että kun tarpeeksi kauan jotain tuijottaa niin silmä tottuu eikä enää näe, että rumahan tuo oikeasti noin on. Huvittavin piirre lienee tuo suolasirotin tuossa välissä tukemassa koko rakennelmaa.
No onneksi tässä eräänä iltapäivänä se silmä sitten vihdoin aukesi.

In my kitchen there is an old drawer which I've been meaning to fix but just totally ignored it for years instead. This other day I finally had the inspiration to do something for it's almost hideous appearance.
Koskapa lipasto ei alkujaankaan ollut saman näköinen kuin muut keittiön kaapit en edes yrittänyt saada siitä samaa sarjaa niiden kanssa vaan pistin reilusti tyylin erilaiseksi mummon kalsarien värisellä maalilla ja vanhoilla lankavetimillä. Työtason virkaa hoitaneet vanhat leikkuulaudatkin vaihtuivat sopivaan liimapuutasoon. Ylimmäisessä lokerossa olisi tarkoitus jossain vaiheessa olla joko yksi oikein paksu leikkuulauta tai sitten pari pienempää, mutta sen päätöksen joudun lykkäämään siihen kunnes löydän ensin vaihtoehdot.
Mutta parasta lienee se että nyt ei lipastoa tarvitse enää piilotella häpeämässä pyyhkeen takana ja suolasirotinkin on vihdoin vapaa.

Because the drawer didn't have the same style as the rest of the kitchen I kept it different with creamy beige paint and metal wire handles. The surface is no solid wood instead of two uneven cutting boards. In to the top hole I'm planning a large cutting board (I just need to find one first).
But the best part is I no longer have to hide this behind the kitchen towel. And even the salt shaker is free from it's job now.

16 kommenttia:

  1. Voi miten ihana siitä tuli! Mummonkalsariväri ei ole yhtään hullumpi ja toimii hyvin kaapissa ja keittiössäsi! Huomasin juuri itse miten maalaus vie mukanaan, kun etsin kotoani sopivia ja tarpeeksi pieniä kohteita sudittavaksi :). Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Hieno kunnostus, ja tuo hella, miten soma!!

    VastaaPoista
  3. Hyvä, et sirotinta voi taas käyttää alkuperäistarkkoitukseensa.
    Toi sähköliesi on mahtava. Siel ei taida olla edes uunivaloa? Mites sen kunto muuten, toimiiko kaikki, onko mitään osiota kunnostettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole valoa ei. Hella toimii hienosti. Hidas on kuin mikä, mutta minun mielestäni ruokaa laittaessa ei saa olla kiire. Hitaasti hauduttamalla hyvä tulee. Yksi levy on hellaan vaihdettu aikanaan (ei minun aikana). Varaosat olen ostanut jo valmiiksi, jos ja kun joskus tuosta jotain hajoaa, mutta mitään ei ole vielä hajonnut. Kyllä ennen tehtiin hellat ikuisiksi.

      Poista
  4. Tuo liesi on upea! Ja maalilla saa ihmeitä aikaan, sen olet todistanut jo useasti!

    VastaaPoista
  5. Kyllä on soma kokonaisuus kertakaikkiaan! Ja mahtavaa, että hella vielä toimiikin moitteettomasti; kyllä ennen vanhaan on tehty tavarat kestämään :)

    VastaaPoista
  6. Ihana kokonaisuus, ei se paha ollut ennenkään, mutta tosi ihana käsittelyn jälkeen. kelpaa kokkailla :) mukavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Mahtava lopputulos. Ja kivempi noin että ei yritetä jäljitellä muita kaapistoja jos se on alunperinkin ollut eri sarjaa. Kivan värinen ja sehän on nyt oikein söpön näköinen tuossa hellan vieressä. Tähän käy nuo muuten hieman vieroksumani ohuet vetimetkin loistavasti.
    Kannatti odottaa lopputulosta! ;)

    VastaaPoista
  8. Se sirontin versiokin oli ihan mukavan persoonallinen...mut kiva noinkin:)

    VastaaPoista
  9. Taas niin näppärästi kaunista... ja yhdyn muiden ylistykseen hellan suhteen, mahtavaa että tuollaisia vielä löytyy ja vieläpä toimivana.

    VastaaPoista
  10. Hitsi kaapista tuli juuri tilaan sopiva.Lankavetimet on niin ihania.Kotisi on aivan ihana, käyn usein unelmoimassa kuviesi parissa.Ihailen myös taitoasi tehdä asiat oikein ja vanhaa kunnioittaen. T. Ani

    VastaaPoista
  11. Huima muutos! Edellinenkään ei kuvien perusteella ollut karmiva, mutta ehkä tuunaus oli kuitenkin tarpeen, sillä upealta näyttää :)

    VastaaPoista
  12. "Mummon kalsarien väri" – mikä mahtava ilmaisu!

    VastaaPoista
  13. Ompas ihana keittiönurkkaus ja elävä kieli! Ja tuollainen ihana kattila oli meilläkin kun olin nuori ja vielä suomessa asustelin! Ihana muisto:-) Tuli ihan ikävä.
    Jos haluat katsoa blogiani jonka juuri olen aloittanut ( kylläkin ruotsiksi), niin osoite on http://ifnidesign.blogspot.se.
    Hyvää sunnuntaita ja ihania keittohetkiä söpössä keittiössäsi!

    VastaaPoista