Hellan viereltä

Keittiön hellan vieressä on karu lipasto jonka entistämistä olen lykännyt menestyksekkäästi jo monta vuotta. Kai se menee niin, että kun tarpeeksi kauan jotain tuijottaa niin silmä tottuu eikä enää näe, että rumahan tuo oikeasti noin on. Huvittavin piirre lienee tuo suolasirotin tuossa välissä tukemassa koko rakennelmaa.

No onneksi tässä eräänä iltapäivänä se silmä sitten vihdoin aukesi.

In my kitchen there is an old drawer which I've been meaning to fix but just totally ignored it for years instead. This other day I finally had the inspiration to do something for it's almost hideous appearance.

Koskapa lipasto ei alkujaankaan ollut saman näköinen kuin muut keittiön kaapit en edes yrittänyt saada siitä samaa sarjaa niiden kanssa vaan pistin reilusti tyylin erilaiseksi mummon kalsarien värisellä maalilla ja vanhoilla lankavetimillä. Työtason virkaa hoitaneet vanhat leikkuulaudatkin vaihtuivat sopivaan liimapuutasoon. Ylimmäisessä lokerossa olisi tarkoitus jossain vaiheessa olla joko yksi oikein paksu leikkuulauta tai sitten pari pienempää, mutta sen päätöksen joudun lykkäämään siihen kunnes löydän ensin vaihtoehdot.

Mutta parasta lienee se että nyt ei lipastoa tarvitse enää piilotella häpeämässä pyyhkeen takana ja suolasirotinkin on vihdoin vapaa.

Because the drawer didn't have the same style as the rest of the kitchen I kept it different with creamy beige paint and metal wire handles. The surface is no solid wood instead of two uneven cutting boards. In to the top hole I'm planning a large cutting board (I just need to find one first).

But the best part is I no longer have to hide this behind the kitchen towel. And even the salt shaker is free from it's job now.