torstai 3. maaliskuuta 2011

Herkut

Näinä lisäaineiden ja einesruokahuijausten aikoina on hyvä palata välillä primitiivisille ruokajuurilleen. Ruisleipä on hyvää tuoreenakin, mutta parasta siitä tulee hitaasti huoneenlämmössä kuivattamalla. Ylleen tuo herkku ei muuta tarvitse kuin oikeaa kunnon voita. Ja oi mikä parhaus on että tuo ikiaikainen hyve myös näyttää hyvältä. (Ja on muuten luomua nuo.)

Dryed rye bread is beautiful, but also delicious and really healthy.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

5 kommenttia:

  1. Tupu3. maaliskuuta 2011 klo 14.58

    Tää on niin hyvää.

    VastaaPoista
  2. Samma3. maaliskuuta 2011 klo 16.22

    Ruisleipä on niiiiin parasta. Oon muutaman kerran koittanut tehdä itsekin, mutta haaveeksi on jäänyt. Tyydyn ostamaan jonkun muun kätten tuotoksia :)

    VastaaPoista
  3. Pääsky3. maaliskuuta 2011 klo 17.34

    Oh, meillä on harrastettu jälkkäriuunileivän kuivatettuja viipaleita jo kauan, muksutkin tykkää ;)
    Nam !

    VastaaPoista
  4. SalSaDesign3. maaliskuuta 2011 klo 19.45

    Yksinkertaisuudessaan nerokasta, ja maistuvaa! Aikoinaan mummo teki usein leipäressua, se oli myös herkkua. Oi aikoja, oi tapoja!

    VastaaPoista
  5. Leena3. maaliskuuta 2011 klo 21.03

    Totta on, ruisleipä on hyvää tuoreena ja myös kuivattuna!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)