Yksinäisten sukkien treffipaikka

Niitähän riittää aina, siis parittomia sukkia. Varsinkin perheessä jossa asuu kaksi miespuoleista jotka eivät ole niin nuukia siitä onko jalassa olevat samaa paria tai edes väriä. Sukkia syövät myöskin pesukone, sohva, sängynaluset sekä kaksi pientä koiraa ja joskus niitä jää myös mummilaan tai painisalille.

Itse olen sitä ihmistyyppiä joka rakastaa hamstrata niitä yksinäisiä ja tulen valtaisan iloiseksi kun löydän parit taas kohdilleen. Aina ei kuitenkaan kaikille heti sitä toista löydy ja jossain ne orvot pitää säilytellä sen aikaa. Kaikenlaisia sukkapiiloja kokeiltuani tulin siihen tulokseen että se on hyvä olla jossain helpossa paikassa jotta siihen saattaisivat muutkin ne parittomansa laittaa.

Sitten sain joululahjaksi Parolan aseman Katjalta sen kaikista parhaimman paikan niiden säilyttämiseen. Tätä pussia kehtaa pitää esillä ja sinne on helppo sujauttaa pyykistä löytyneet sukkaorvot sekä etsiä paria toisille. Monta paria on jo onnellisesti tavoittaneet toisensa tämän pussin kautta. Ja se on kuulkaas ilon asia se.

Jos teidän perheessä on sukkaongelma ja haluaisit tällaisen pussin myös itselle, pistä Katjalle viestiä osoitteeseen info@parolanasema.fi . Hän valmistaa ja myy näitä ja monia muitakin pussi-ihanuuksia arjen tarpeisiin.

P.s. Piti vielä mainita miksi se sukkaongelma on vain perheen miehillä. Minä ostan itselleni vain yhdenlaisia mustia sukkia. Joka vuosi muutaman parin lisää ja aina samanlaisia. Näin ollen jos minulta hukkuu sukka, en sitä edes huomaa koska aina saan parin toisesta samanlaisesta. Perheen miehille tätä olen koittanut myös soveltaa, mutta saavat niin paljon lahjoiksi sukkia esim. jouluisin, ja aina tietysti erilaisia, että se on osoittautunut täysin mahdottomaksi yrittää kontrolloida.

The problem of missing socks. There's always socks missing and it's so annoying to store those odd pairs in the sock drawers and try to remember where the pair is if one finds a lonely sock from the laundry. But not anymore. I got this cute paper bag that says "odd socks". Now I have a pretty place to keep all the odd socks and it's so easy to find the pair if it is there.

If you want to have one for yourself, contact Katja from the blog Parolan asema at info@parolanasema.fi. She makes and sells these and many more.

Tärkeitä ja kauniita

Olen sellaista ihmistyyppiä jolla tietokonepöytä on aina sekaisin ja siinä lojuu tavaraa jos jonkinmoista. Tykkään että näkösällä on kauniita ja tärkeitä asioita, joskaan eivät siinä pöydällä ole välttämättä ihan yhtä nätisti asetellut kuin näissä kuvissa. 

Merchant & Millsin ihastuttavat sakset ostin itse itselleni joululahjaksi Kaunisteen putiikista taannoisella joulurallilla. Marraskuiselta kirpputoriretkeltä löytynyt pötkö suksitervaa on myös sekä kaunis että kiva. Tykkään tervan tuoksusta tosi paljon ja otan tuosta välillä nuuhkut ihan vaan fiilistelläkseni.  Ja numero 42 vaan tuntuu erityisen hyvältä juuri nyt.

Ylivoimaisesti paras joululahja oli kyllä nämä oman lapseni käsin minulle maalaamat koirakorvikset, joissa malleina tietenkin omat koiramme. Aivan mahtava idea ja toteutus ja liikutuin ihan sydänjuuriani myöten noista. 

Hieno paperiklipsu on taasen niin hieno kaikessa patinassaan että lojuu pöydällä puhtaasti siksi.

Toiselle sijalle joululahjakisassa pääsi mieheni minulle ostama Leathermanin käsikoru. Olin sitä ihan pukilta toivonutkin, että olisi kerrankin kunnollinen rannekoru. Ehkä tarkoitettu lähinnä miehekkäille miehille, mutta minä tykästyin sen tyyliin ja käytännöllisyyteen että päätin sen sopivan myös naisellisille naisille. Jouduin tosin poistamaan siitä pari riviä työkaluja jotta se istuu kapeaan ranteeseeni, mutta jäi siihen vielä paljon hyödyllisiä siltikin, minusta kun ei koskaan tiedä milloin se inspiraatio rakennella iskee ja on näppärää että työkalut ovat silloin lähellä.

Lillabruketin käsirasva on myös kuivakätiselle tuoksufriikille tärkeä jossain käsillä.

Ei ollenkaan siis hassumpi kokoelma asioita pöydälläni. Esteettisiä, tärkeitä ja hyödyllisiä asioita jotka vielä kaiken lisäksi sointuvat toisiinsa näin kauniisti.

I always have stuff on my computer desk. Mostly pretty things and things that have some meaning to me. Here's some of my favorites at this moment. The cool sciossors I got myself as a christmas gift from Kauniste shop. The Chihuahua earrings were made by my son to me for christmas and portray our two dogs. The leatherman arm bracelet I got from my husband and the number 42 just feels special right now.

The paper clip is just simply pretty. The odd looking thing on the top (of the first pic) is actually a vintage stick of ski tar, I love the smell of it. And the hand lotion is my favorite and always there if I need it. It's also pretty neat that all of the stuff visually matches each other nicely.

Lohtu pimeyteen

Minulla on yöpöydällä tällainen pikkuinen purkki. Se on siinä sitä varten, että jos joskus yöllä herään ja huoneessa on mörkö saan sen sillä häädettyä pois. Inhoan yli kaiken laittaa öisin oikeaa lamppua päälle. Valo on aivan liian raastava juuri heränneille silmille eikä sitä voi jättää päälle jos pelottaa jatkaa unia. Siksipä askartelin itselleni pienen tuikkuvalon jonka lempeässä valossa voi jatkaa rauhassa unia jos mörkö on käynyt herättelemässä.

Materiaaleiksi tällaiseen käytin pilttipurkkia, Ikean led-tuikkua, sinitarraa ja spraymaalia. Projekti oli varsin helppo. Liotin purkista etiketit pois, maalasin korkin ja tuikun jalustan mustiksi ja kiinnitin tuikun kannen sisäpuolelle sinitarralla (siksi että sen saa irti ja voi vaihtaa patterin jos tarvitsee).

Valot ulee päälle näissä Ikean tuikuissa siten että kynttilän kääntää ylösalaisin tai sitä liikauttaa nopsasti pystysuoraan jolloin sisältä kuuluu pieni naksahdus. Tosi näppärä verrattuna niihin joissa katkaisija on pohjassa. Tämän saa päälle siis kirjaimellisesti käden käänteessä.

Enkä enää pelkää pimeässä mörköä tai valvo silmät kirvellen ison lampun valossa. Jos mörkö käy kylässä sytytän valon vähäksi aikaa ja hetken päästä leijun taas höyhensaarille.

I sometimes wake up in the middle of the night and need a small light to prevent the bogeyman. So I made one from Ikea's tealight and a small glass jar. This Ikea tealight is so handy cause you can light it up with just a small shake. Works perfectly in the middle of the night when one is scared and drowsy.

(Thank you so much dear cousin of mine, for the Christmas card I got the inspiration from!)

Pukukaapin ohje (tai jotain sinnepäin)

Ohjetta pari viikkoa sitten askartelemaani pukukaappiin kyseltiin ja sellaisen lupasin myös laittaa.  Ja näin vanhan vuoden viimeisen päivän ehtoona sillä on hyvä päättää tämä blogivuosi.

Olen ihan luokattoman huono itse lukemaan mitään ohjeita ja luulen etten ole yhtään sen parempi sellaisia tekemäänkään, mutta koitetaan nyt kumminkin. Kuvat puhukoot puolestaan niissä kohdin kun omat kirjoitukseni ovat liian vaikeaselkoiset. Lisäksi painotan vielä, että ohje on ehkä paikoin hieman "väljä" joka johtuu siitä että suunnittelin osan tehdessäni enkä kirjoitellut asioita pahemmin ylös, varsinkaan tarkkoja mittoja.

Materiaaleiksi käytin seuraavaa:

Sivuseiniksi 2kpl liimapuulevyä kooltaan 200 x 40cm

Välihyllyiksi 2kpl liimapuulevyä kooltaan 80 x 100cm

Taustaksi kovalevyä (noin 33 x 180cm)

Rimaa oviaukkojen kavennukseen 2 kpl 22 x 22mm tankoja (noin 2,5m pitkiä)

6,5mm paksua vaneria ovia varten (2x  noin 25 x 84cm)

Rimaa oviin 2 kpl 8 x 45mm (noin 2,5m pitkiä)

Ja tärkeä huomio tähän väliin. En sahannut kaikkia osia heti valmiiksi vaan sahailin sitä tahtia kun työ edistyi. Näin siksi että mahdolliset mittavirheet voi vielä korjata tehdessään.

Aloitin sahaamalla kaksi isompaa liimapuulevyä alhaalta muotoonsa. Muodon tempaisin täysin hatustani, ja tein molempiin levyihin samanmoiset. Kuviosahalla ja kohtuu raa'alla puuterällä tuli ihan hyvät.

(Tätä kaappia varten kavensin isoja levyjä sivujen 40stä sentistä 36,5 senttiin sekä lyhensin kokonaiskorkeuden kahdesta metristä noin 189 senttiin. Tuo aukko on noin 10cm syvä.)

Sitten sahasin pienemmistä liimapuulevyistä katon, välihyllyn ja pohjan, joiden pituus siis sama kun sivuseinien syvyys. (Tässä kaapissa syvyys on tuo 36,5cm, eli levyistä tuli 30 x 36,5cm.)

Sitten mittasin paikat ja porasin alkureijät ja kiinnitin levyt tiukasti ruuveilla molemmin puolin. Keskimmäisen mittasin niin keskelle kun taisin, 

Ja lopputulos näytti sitten jotakuinkin tällaiselta.

Sitten laitoin kaapin rähmälleen maahan, otin ristimitat (ne ovat supertärkeät, että tulee suora kaappi) ja niiden ollessa kohdillaan kiinnitin pikkunauloilla kovalevyn taustaseinäksi. 

Tämän jälkeen pienensin oviaukkoja hieman 22 x 22 mm rimoilla kuvan osoittamalla tavalla. Lisäksi mittasin, sahasin ja asensin hyllylevyt kiinteästi paikoilleen (joku voisi laittaa säädettävät, minä en halunnut). Ronskisti päälipuolelta ruuveilla vaan, puukitti peittää ja maalihan siihen pintaan tulee.

Laitoin myös liimaten alaosaan jalkoihin tuollaiset lisäpalikat, jotta lookki näyttäisi edestäkin kivalle ja niinhän tuo tekee.

Ja tässä vaiheessa kaappi näytti tältä (paitsi ne palikat tuolta alta vielä puuttuu, mutta elkää katsoko sinne nyt.) Seuraavaksi sitten ovia askartelemaan.

Tämä oli mielestäni niin kiva työvaihe etten ottanut siitä laisinkaan valokuvia (höh). Koitankin nyt siis tällä yhdellä piirretyllä kuvalla kertoa miten nuo tein. 

Mittasin kaapista ensin nuo oviaukot ja miinustin mitoista pari milliä joka suunnasta ja sahasin vanerit oviksi. Sitten sahasin 8 x 45mm rimasta oviin "peilit" jotka liimasin puuliimalla ja annoin olla painon alla yön. 

Porasin 20mm kuppiterällä ovien ylä ja alaosaan "tuuletusaukot" niin kuin tuollaisissa pukukaapeissa kuuluukin olla.

Sitten vaan saranat kiinni ja ovet paikoilleen. Tämä vaihe on minulle aina yhtä jännittävä kun puukolla vuolen noita saranan paikkoja, mutta jostain syystä ne aina kuitenkin asettuvat ihan kivasti, vaikken olekaan maailman tarkin vuolija.

Ja sitten lopuksi, kittasin kaikki turhat saumat, hioin hyvin, maalasin, pieksin ja maalasin kunnes sain kaappiin halutun lookin. Kun vielä lisäsin oikeasti vanhat lukkoraudat ja kahvat tuli lopputuloksesta aika hämäävän täydellinen.

Näin se siis syntyi tuo kaappi. Toivottavasti näistä ohjeista on jollekin hyötyä. Jos jotain epäselvää jäi niin kysykää vaan rohkeasti. Oma luomisprosessini näissä askarteluhommissa on välistä niin omintakeinen etten välttämättä osaa ajatella jos jokin oleellinen asia unohtuu mainita.

The "instructions" to build a vintage looking cabinet here, in Finnish only, but the pictures should tell you all you need if you get inspired to make one of your own.

Joulu 2015

Joulunvietto meillä näytti tällaiselta. Oli kuusta ja pikkukoiraa.

Oli jouluruokaa ja kattauksia useampiakin.

Oli vierailijoita jos jonkinlaisia.

Saatiin lahjoja joista pidettiin.

Keittiössä viihdyttiin

ja keitettiin välillä niin että ikkunat huurusi.

Sitten vaan oltiin ja nautittiin.

Eikä kiire ollut minnekään.

The mood of our Christmas this year.

Kolme yötä jouluun on

Tiedättehän ne sellaiset hienot jouluiset lakanamainokset missä on iso sänky pedattu kutsuvaksi ja joka puolella on somisteena havuja? No sellaisista virittyneenä piti tietenkin laittaa myös omaan sängynpäätyyn havuja. Eikä tietenkään oikeita, kun eihän semmoiset tuossa kestäisi. neulaset naamalla ei liene niin miellyttävä nukkua. Tekohavulla samanlaisen fiiliksen sai loistavasti ja nyt on sitä joulua myös makuuhuoneessa.

Mukava on tuonne iltaisin hiippailla ja aamuisin heräillä kun vuodenaika on mielessä heti silmät avattuaan. Ja voin kertoa että nyt tuossa näkee aivan jouluisia uniakin. Ei huono sekään.

I've seen so many christmasy bedding ads with spruce garlands on the beds that I just needed to do that too. Not with real spruce though, the needles might not be that nice on my pillow. Fake spruce gives just the look I wanted and now I have Christmas in this room too.

Ei ihan, mutta tarpeeksi

Olen kyllä ollut koko vuoden niin kiltisti että sallin itselleni pienen joululahjan jo etukäteen. Ostin nimittäin tämän kauniin Kelim-maton kun se kohdalleni edukkaasti matkoillani kulki. Niin nopsaan piti ostopäätös tehdä etten ehtinyt sitä edes mittailla siinä vaan ajattelin että kyllä sille paikka löytyy, yläkerran aula on kuin luotu sille. 

Vaan eihän se sitten ihan niin näpsästi mennytkään. Matto on mitoiltaan tuohon tilaan juuri sopvasti vähän liian kapea ja aivan liian pitkä. Mutta en antanut sen estää sitä sinne laittamasta silti. Toisesta päästä kaksinkerroin vähäsen niin hyvin mahtuu. 

Olen haaveillut tällaisesta Kelim- matosta niin pitkään, mutta ovat niin roisin hinnakkaita etten ole raaskinut ostaa. Ja nyt kun vihdoin halvalla sain, niin onpahan sitten, vaikkakin väärän kokoinen. On se kuitenkin niin hieno ja tuo sisustukseen mukavaa rokkenrollia ettei se haittaa ettei juuri tuohon nyt täydellisesti mitoiltaan istu. Onhan täällä vielä muitakin huoneita minne tuo saattaisi sopia. 

I've been dreaming of a vintage Kilim rug for quite a while now. As I was travelling couple of weeks ago I came across to this rug that was almost ridiculously cheap. I bought it right away, sure of it to fit my home and especially this room. And when I got it cleaned and brought back home, sure enough it doesn't quite fit. Oh, well, I love it anyways, even when folded from the other end.