Otin tuossa tammikuun loppupuolella kuvia muistoksi pihalta, kun oli niin nättiä ja just sopivasti lunta, jonka ajattelin olevan tämän talven maksimi, viime talvena kun sitä ei tullut juuri nimeksikään tänne etelään. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kun tipahti, mutta eihän sitä vielä tuolloin tiedetty minkälaiset lumisateet tänne sitten osuivatkaan.
Oltiin kolattu nätisti ja kaikki kauniit asetelmatkin valoineen vielä näkyvissä vaikka lunta jo olikin kinoksiksi asti, jotta kulkuväylät oli saatu auki. Oli niin ihanaa kulkea tuolla ja ikkunastakin katsella tunnelmaa ja valoja, joita täällä poltellaan läpi pimeimmän talveikauden oikein kunnolla.
Ja siten tuli se Valtteri...
Tuli vuorokaudessa sellainen lumivaippa pihalle, että kolahommissa meni pitkään ja hartaasti vaikka pieni pihamme onkin. Suurin osa kaikesta nätistä hautautui paksujen hankien alle ja kiireellä piti käydä ravistelemassa kaikki pikkupuut ja pensaat, etteivät oksat katkea painavan lumen alla ennen seuraavaa pyryä, joka sitten koittikin kivasti just tänä viikonloppuna.
Olin suunnitellut odottelevani kaikki ne lumisateet ja käyväni kuvaamassa pihalla tulokset, mutta huomaamattani oli sade tässä illan aikana muuttunutkin jo vedeksi ja kaikki nätteys oli aika äkkiä poissa. Istutaan täällä koirien kanssa vahtimassa kun paksut lumivaipat rysähtelevät ja jytisevät alas rintamamiestalomme peltikatolta, kuin kunnon liukumäestä konsanaan.
Mutta kävin minä vielä sen yhden kuvan pihalta silti ottamassa. Tämä kuva summaa ehkä hyvin sen, miten paljon sitä lunta tässä pienessä pihassa juuri nyt onkaan. Peura parka on kaulaansa myöten hangessa ja katselen haikeana kuinka sen valot ovat jo alkaneet vähän himmetä. Pitänee kiskaista siitä töpseli irti ennen kun vikavirtasuojat paukkuvat, onhan se joulukin jo ohi eikä yhtä tunturipeuraa ehkä enää tällä pihalla tarvita.
Kauniita kuvia
VastaaPoistaIhanat kuvat,kuin satumaassa❄
VastaaPoistaKerrassaan kaunis luminen tunnelma.