Ja sitä pikkusenkkiä oli heti ensimmäisen maalikerroksen kuivuttua sovitettava lapsen huoneen kitaranurkkaan ja sinnehän se sujahti niin kuin hansikas käteen. Nyt on nurkka siisti, kun kaikenmoiset plektrat, johdot, säröt, jalkatelineet ynnä muut harrastukseen kuuluvat saivat omat paikkansa senkin sisältä. Kitaroille, joita mystisesti tulee koko ajan vain lisää, on omat paikkansa seinällä. Tilaa on vielä parille, jos nuo perheen miehet päättävät, että näillä ei vielä pärjää.
Itse tykkään tästä nyt kovin, on kiva kun ne mahtuivat tuohon noin hyvin, eikä koko huonetta tarvinnut enää käyttää niiden säilytykseen (kitarat pitää sailyttää tuettuina). Nurkka on valoisa ja avara ja erittäin helppo käyttää. Nuo näpsät kitaratelineet eivät paljoa alan liikkeessä maksaneet ja pitävät nyt skebat suorina ja turvassa silloin kun niillä ei rämpytellä riffejä.
The guitar corner of my sons room looks like this with the new cupboard in it. We really like the outcome, it's tight fit but still quite light and airy. There's even space for another guitar if they start to suddenly multiply again.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti