Kymmenen vuotta

Minä en ole tainnut vielä kertaakaan tässä vuosien varrella hoksata blogini synttäreitä, kunnes nyt sytkähdin pari viikkoa sitten siihen, että hetkinen, nyt taitaakin olla isot bileet ovella. Ja tosiaan, tasan kymmenen vuotta sitten tällä päivämäärällä tämä blogini näki ensi kertaa päivänvalon. 

Hip-hip-huraa ja onneks olkoon mulle!

Minusta tuli sisustusbloggaaja oikeastaan ihan sattumalta, sillä en ollut ajatellut moista, saatikka tiennyt edes mahdollisuudesta ennen kun silloin kymmenen vuotta sitten sain puhelun siskoltani, että nyt pitää perustaa minunkin sisustusblogi. Olin ensin täysin sitä vastaan ja siskolta menikin muutama päivä ennen kun sai minut perehtymään asiaan ja lämpenemään ajatukselle, mutta sitten kun se oli julkaistu ja ensimmäiset postaukset eetterissä, olinkin jo aivan täydellisen myyty ja koukussa bloggaamiseen.

Aivan alussa olivat blogialustat vielä kovin kepeitä, eivätkä kuvat olleet kovin suuria tahi tarkkoja. Ensimmäiset kuukaudet postailin ahkerasti muutaman kympin peruspokkarilla räpsimiäni otoksia, jotka nyt katsoessa ja nykykokoon verratessa näyttävät aivan postimerkin kokoisilta. 

Sen kummempaa tajua nurkkien kuvaamisestakaan ei vielä silloin oikein ollut, vaan räiskin menemään ihan fiilispohjalta, kunhan asiat kävisivät kuvistani selviksi -ajatuksella. Minkäänlaisia kuvankäsittelyohjelmiakaan en tuohon aikaan vielä käyttänyt. Ne tulivatkin sitten kun niiden aika oli, uuden paremman kameran myötä muutamia vuosia myöhemmin. Mutta nyt kun noita vanhoja postauksiani tässä itsekin selailin, huomaan kyllä, että se blogini perusajatus on tässä vuosien ajan pysynyt koko ajan samana. Paljon itse tekemistä ja tuunaamista, kirppiksillä kiertelyä ja aarteiden esittelyä sekä tietty sitä sisustusmaniaa, joka sekään ei ole kyllä lieventynyt tässä kymmenessä vuodessa vielä yhtään. 

Sisustus on muuttunut ja elänyt näissä vuosissa joka huoneessa, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta muutama asia on hyvin pysynyt mukana juuri sellaisena kun silloinkin. Olohuoneen sohva ja klapiteline, niistä ei luovuta. Makuuhuoneen rautasänky ja pojan huoneen volkkarin perä ovat myöskin asioita joista yhä vaan tykkään.

Villejä kokeilujakin on tullut tehtyä, vai mitäs sanotte sisustusmaniasta tämmöisillä väreillä? Melko epätyypillistä minulle ja tuo vaihe jäikin onneksi melko lyhyeksi, kun jatkoin taas matkaani kohti vähemmän kirkkain värein sisustelemista. Kaikki muu on jo kotoani kaikonnut, mutta nuo vanhat puhalluskoristeiset kahvikupit minulta vielä löytyvät. Ne ovat sopivan hempukat ja nostalgiset otettavaksi esille aina silloin tällöin juhlavia kahvikuppeja tarvitessa.

Ja kun tämä koko bloggaajan taipale alkoi sillä, että esittelen myös talon erilaisia remontteja niin niitähän alkoi myös silloin aivan heti tulla. Maalailin ruutulattioita ja remppasin pikkuvessaa. Myös talon siivouspuolen välineistö alkoi löytyä ja muotoutua ja nuo ovat olleet niin hyvät, että ovat kaikki käytössä vielä tänäkin päivänä. Samoin kun ihan kaikki tähän blogiin tehdyt postauksetkin ovat tallessa, linkit niihin ovat tuossa oikeassa sivupalkissa (näkyy internetversiossa, ei mobiilissa). Sieltä pääsee kurkkimaan vuosien taakse ja katsomaan mikä kaikkea täällä onkaan kymmenessä vuodessa ehditty tehdä. Postauksia on kertynyt melko vakuuttavat 1779 kappaletta. Siinä olis jollekin vähäksi aikaa kahlattavaa jos kaiken haluaisi lukea, itsekään en moista taitaisi jaksaa. :D

Joku joskus kyseli, että miksi bloggaan? Ja vastaushan on ihan yksinkertainen; bloggaan ihan just teille armaat lukijat. Mikään ei ole minusta niin kivaa kun saada kertoa suurelle yleisölle asioista kiinnostuneita, mitä milloinkin olen sisustellut, ostellut tai rakennellut. Olen saanut vuosien varrella niin paljon palautetta myös siitä, kuinka olen inspiroinut muitakin tarttumaan työkaluihin tai vaan rohkeammin kokeilemaan taitojaan sisustajana.  Ja se on kuulkaas ihan parasta se.

Mukavaa on myös ollut, että tästä on siinä sivussa tullut vaivihkaa myös ansaintakeino ja tähän on voinut välistä keskittyä ihan työnäkin. Mutta pääasia on edellen, kuten alussakin ihan vaan se sisustamisen ja bloggaamisen riemu. Täällä kun kuitenkin sisustelen vain itselle ja omalle perheelle, enkä niinkään juokse trendien tai dollareiden perässä. Asioita tehdään aina sydän edellä ja yleisölle uskollisesti tasaisen tiiviseen postaustahtiin ja statistiikasta näen, että siellä te sankoin joukoin tätä blogia lueskelette, edelleen.

Ja koskapa minulla ei vieläkään ole minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä tässä ollut, niin voitte olla siellä luottavaisin mielin, että tämä blogi se vaan on ja pysyy. Täällä on vielä monta sisustusunelmaa toteuttamatta ja ideaa käyttämättä, puhumattakaan siitä mitä sieltä kirppiksiltäkin voi taas pian löytyä, että varmaan tässä päästään juhlimaan ne blogin kaksikymppisetkin ihan helposti vielä. Että siihen asti, postailemisiin!

Ten years a go, to this date I started my life as a blogger. Here's some pics of the early days of this blog. One can see that some progress has been made, both in the pic quality and the interior. There has been some wild experiments with bright colours and differend kind of styling in this house before I found my way back to my true love with shabby country-industrial style again.

I've been asked why I keep this blog and the answer is simple; because of you. Yes you there, behind the screen reading this. I just love to show off things I do, or buy or decorate and you have been the best audience for that. It brings me so much joy to know someone out there likes the things I do here and maybe even gets inspired to try to make something by self too.

So thank you for being there, it has been a wonderful journey and I'm sure I'll be celebrating the 20th anniversary of this blog too.