Moottorisahailua Marraskuussa

Blogiyhteistyö Domus Classican kanssa

Jo monta viikkoa sitten teippasin portaikon seinään suorakulmion siihen kohti mihin kauan kaivattu akkuna oli tulossa. Sitä oli kiva katsella ja unelmoida että pian se tuossa on. Portaikko on talvisin niin pimeä ettette uskokaan. Nämä ylemmät kuvat on otettu jalustan kanssa ja rankasti ylivalottaen jotta tuo luonnonvalo on saatu hyödynnettyä.  Normiasetuksilla kuvista olisi tullut melkein mustia lukuunottamatta pientä kajoa tästä oikealla olevasta porstuaan antavasta ikkunasta. 

Se on kuulkaa kesää ja valoa rakastavalle ihmiselle ihan hirveä tuo kaamos tuossa portaikossa ollut ja keinovalojen polttelu päiväsaikaankin ketutti enemmän kuin mikään, mutta nyt, nyt se on vihdoin muuttunut tuo - akkuna nimittäin asennettiin paikoilleen eilen.

Olimme jo aiemmin purkaneet ulkopuolelta seinää sen verran että nyt ei tarvinnut kun tulla siitä läpi. Ja läpihän tultiinkin sitten oikein leffatyyliin moottorisahalla. Hassua että olin laittanut tuon malliteippini melkein oikealle kohdalle ja melkein oikean kokoisena vaikka ihan silmällä ja ilman mittoja sen silloin siihen vetäisin. Huisin tarkka silmä minulla näemmä.

No juu läpi siis tultiin ja minä siinä kädet täristen kameran kanssa koitin kuvaa ottaa samalla lenteleviä sahajauhoja väistellen. Ja hirmu tylsästi käsivaralta keinovalossa, kun pitihän siitä nyt kuvaa saada muttei voinut ruveta jalustan kanssa hifistelemään koska kiire oli. 

Ja WHOAAAA! Valoa! Niin paljon valoa vaikka päivä oli ihan pimeä ja lumisadettakin saatiin. Ja jos äsken oli kiire nyt oli sitä vieläkin enemmän, tuosta rei'ästä kun kävi tuuli sisälle ja puoli kämppää alkoi nopeasti jäähtyä. Mutta tuo valo oli niin valtavan ihanaa, että pitihän sitä nyt hetken aikaa fiilistellä. (Tässä kohtaa hihkuin ja hypin ympyrää käsiä taputtaen ainakin vartin).

Tunnelma yläkerran pikkualuassakin oli muuttunut melkoisesti (hyytävän kylmyyden lisäksi). Valoa oli niin paljon että meinasi ihan huimata. En edes villeimmissä unelmissani osannut arvata että sitä näin paljon tulisi, mutta tulipa vaan (ja ajatelkaapa paljonko sitä sitten on kun aurinko paistaa...). Huh ja hei.

Laitoimme ulkopuolelle tuollaiset vaakalaudat tueksi niin että saimme sitten nostaa ikkunan niitä vasten paikalleen. Ja se olisikin ollut näppärää, mutta siinä suoraksi sitä passaillessa huomattiin että vanha latvapuista rakennettu talomme runko hieman kapenee ylöspäin (siis seinät ohenee) ja sitä pitikin sitten siinä hieman säätää että on tasaisesti sitten yläreunastaan hieman ulkona ja hieman sisällä. Saan sitten listojen kanssa oikein askarrella että saan sen näyttämään tasaiselta molempiin suuntiin. Ja kestikin tuo vielä aikansa joten lämpötila sisällä sen kun laski laskemistaan, mutta ikkuna asettui paikoilleen.

Siinä on oikein selektiivilasi sisäpokassa. Ajattelin että kun uutta ikkunaa laitetaan, niin laitetaan nyt vähän nykyaikaakin mukaan. Meillä ei tuota portaikkoa erikseen lämmitetä ja se on hyvä ettei ikkuna hohka kylmää vaan pitää sen lämmön mikä tilassa on. Siitä kuitenkin aika liki kuljetaan ohi ja tavallisella lasilla se olisi varmasti ollut hurjan kylmä talvisin niin kuin talon muut ikkunat tuppaavat kovilla pakkasilla olemaan. 

Valitsin siihen myös tällaiset jännät kiristävät sulkimet ulkopokaan ja nämähän ne varsin näpsäkät ovatkin. Todellakin vetävät ikkunan tiukasti kiinni. Ei tule tuuli sisälle näistä ei. Ja nätitkin ovat vielä.

Mutta bonuksen sain jotain vieläkin parempaa, jotain jota en edes tajunnut voivani saada, nimittäin ihan järjettömän kauniin maiseman. Portaiden alapäästä kun katsoo näkyy ikkunasta tämä ihana vuosia sitten istuttamamme pylväshaapa. Kuva ei nyt tee hänelle oikeutta, mutta sykähdyttävän upeasti istuu tuohon ikkunaan tuo. 

Ja upeasti istuu myös ikkuna taloomme. Nyt vaan seinälaudat paikoilleen niin kukaan ei edes tajua ettei tuota ikkunaa tuossa vielä hetki sitten ollut. Tai no, tajuaahan ne kun en ehdi tehdä noita vuorilaudoituksia siihen ympärille enää ennen talvea (lue: en jaksa tehdä. Hirweä remonttiväsymys eikä kylmässä ole kiva tehdä töitä. Kerkiää sen keväälläkin).

Nyt pitää vielä pusertaa itsestään sen verta että saan ne listoitukset tehdyä ja siistittyä paikat niin voinkin seuraavaksi laittaa oikein hienon postauksen siitä kuinka paljon tuo ikkuna tilojamme ja elämäämme onkaan oikein muuttanut. Mutta sitä ennen makaan sohvalla viikon, tai ainakin tämän illan ja keräilen vähän voimiani ja lämmitän luitani.

(Kuva otettu naapurin pihan puolelta etelästä, oma tontti päättyy tuohon aitaan. Ikkunat: oik. ylh. makuuhuone, tikkaiden takana alhaalla pikkuveski ja vasemmalla porstua. Keittiö jää oikealle.)

Two crazy middle aged maniacs managed to install a window in a freezing cold Finnish weather. But what wouldn't one do to get what one wants - natural light.
I'm so overwhelmed of the amount of light I now get in to the staircase, hall and the upstairs. It's almost insane, but in a good way.

The new window, made traditionally and given to me by Domus Classica is so perfect  to our house in every way. I'll post up more pictures, when we get all the moldings etc. installed.