Sainpas!

Tämä sympaattinen penkki on lojunut erään ystäväni pihalla toimien milloin missäkin hanttihommassa. Aina välillä kylässä käydessäni olen kainosti tiedustellut josko saisin tarjota penkille paremman kodin, mutta laihoin tuloksin. Nyt sitten viime visiitillä päätin, että nyt jos koskaan ja pidin ystävälleni pitkän esitelmän siitä miten penkki menee ajan myötä sateessa pilalle ja että eihän se edes sovi heidän sisustusmaailmaansa ja että minun luonani sen olisi niiiin parempi olla. Ja kas, monologini tehosi ja penkki on nyt minun. Ystäväni vain nauroi sinnikkyydelleni eikä voinut enää vastustaa koiranpentukatsettani.

(Kuinka hassua on että penkissä oleva vihreän sävy on lähes täsmälleen sama kuin porstuan kaapin sivuseinässä. Ennen muinoin ei tainnut olla kovinkaan paljoa värivaihtoehtoja maaleissa.)

I had my eye set on this old bench at my friends yard. At the beginning she didn't want to give it to me, but I was persistent and asked for it almost every time I visited her and  finally she gave in and the bench is now mine. She just laughed at me and couldnt resist my pyppyface.