Meillä oli eilen illalla pienimuotoinen sähköpalo kun armas koiramme otti ja pisaisi suoraan tämän tv-akvaarion valaisimen ajastimeen. Onneksi olimme kotosalla vahingon sattuessa eikä kamalaa palaneenhajua ja lampun rikkoontumista lukuunottamatta mitään vakavanpaa sattunut.
Tästä vahingosta johtuen tulin siihen tulokseen, että tämä viritys saa lähtöpassit keittiöstämme. Olin ensin viskaamassa koko hökötyksen vinttiin kunnes poikani ilmoitti pelastavansa sen huoneeseensa (yläkerrassa se on turvassa koiramme merkkausvimmalta). Noh, tämähän tarkoittaa vain sitä että lapsen huonetta pitää organisoida, jotta tuo vekotin saada sinne nätisti sointumaan ja samalla minun pitää miettiä miten sijoittelen koko tuon "puutarhani" fiksummin keittiöön (joka on näin pimeän aikaan ainoa huone jossa viherkasvit pysyvät hengissä).
Eli tietämättään tuo koira polkaisi käyntiin kohtuullisen suuren sisustuspyörteen täysin ajattelemattomalla tihutyöllään... Vai olikohan hän kenties kyllästynyt nykytilaan ja halusi itse parannusta asiaan. Ainakin nyt pääsen maalaamaan keittiön lattiaruudutuksen loppuun ja laittamaan puuttuvat listat paikalleen (asia jota olen tässä muutenkin kovasti yrittänyt aloittaa).
Tämä on vanha kuva, jossa itse tuholainen on vielä pentu, mutta tuo ilme sopii tähän NIIN hyvin, että oli pakko lisätä tämä tänne (vaikkakin kuvassa herraa taitaa hävettää enemmänkin tuo helmikoru) :-)
Hehe.. aivan suloinen tuo helmikoru hänellä kaulassa!
VastaaPoistaTaitaa nuo mussukat olla molempia.. tuhoajia ja sisustajia. Äitinikin koira oli juuri onneissaan kalunnut lipaston kahvaa..
voi mikä ihana tuholainen :) Edesmenneellä mäyrikselläni oli juuri tuollainen ilme, kun se oli tehnyt jotain pahaa.
VastaaPoistaJa eihän tuollaiselle voi olla vihainen vaikka se tekisi mitä.
VastaaPoista