Pyyhkeistä päällisiksi

Pihalla tarvitsee aina enemmän ja vähemmän istuintyynyjä, mutta ne mistä tykkään eniten, menevät  niin nopeasti kamalan näköisiksi, likaantuvat muutamassa kesässä sellaisiksi, ettei niiden puhdistaminen tee niille enää yhtään mitään. Mikään määrä konepesua ei poista pinnoista pinttyneitä tahroja, vaikka muuten raikastaakin tyynyt vallan oivallisiksi taas. Säilyttäminen ulkotiloissa vaihtelevissa säissä ei yhtään helpota niiden puhtaanapitoa ja ne menevät aina parissa vuodessa melko ikävän näköisiksi. En tahtoisi vähän väliä olla uusia ostelemassa ja mietin, että miten saisin niihin vielä  lisää käyttöikää kun mieleeni tuli ajatus; Entäs jos niihin ompelisi irrotettavat päälliset! Silloin silmiin ei pistäisi muutoin vielä oivallisen istuintyynyn ilkeä ulkonäkö, vaan ne muuttuisivat ihan kuin uusiksi taas.

Ei muuta kun tuumasta toimeen. Kaapista löytyi neljä nättiä, mutta tyynyihin vähän lyhyttä raidallista käsipyyhettä, jotka olin valmis projektiin uhraamaan ja hetken mittailun ja asettelun jälkeen keksin, miten saisin ne tyynyjen päälle sopimaan.

Jos ne taittelee näin ja ompelee vain nuo pienet pätkät sivuista yhteen pitäisi niiden istua tyynyihin oikein mukavasti. Mitään ei tarvitse purkaa ja jos nämä joskus haluaa vielä pyyhkeiksi palauttaa voi saumat avata ja se on siinä. 

Ompeleminen sujui sutjakkaasti vaikka pöydän alla oli kaksikin karvaista avustajaa päivystämässä, joista toinen ei välittänyt väistyä edes sen vertaa, että istumaan olisin päässyt. Onneksi osaan ompelukonetta käyttää yhtälailla myös seisten, niin ei tarvinnut vanhan herran tärkeää aamupäiväunta juurikaan häiritä.

Ja ihan muutaman hetken päästä pääsin testaamaan ideaani käytännössä. Päälliset istahtivat paikoilleen niin kuin hanskat ja toden totta muuttivat lookin tyystin toiseksi. Nyt ei tarvitse tuskailla tyynyjen ulkonäön kanssa, kun voi näppärästi joka käytön jälkeen pistää liinat pyykkiin ja säilöä sisätiloissa. Ja sitten kun tarvitsee niin ne saa esille yhdessä hujauksessa. 

Cotton outdoor seating cushions start to look nasty after a couple of years, but I don't want to throw away otherwise good cushion just cause they don't look nice, so I had an idea to make removable covers to them to hide the wear and stains and make them look all pretty and new again. I made these out of kitchen towels and as you can see it was as simple as can be and the cushions look all pretty again.

Kaihtimien katveessa

Talossamme on sisätiloissa hiljaista ja pysähtynyttä. Keittiössä vanha pikkukoira kuorsaa söpösti lempipaikallaan pöydän alla ja odottaa, että koska kaihtimia raotettaisiin sen verran, että hän päivittäisen aamun aurikokylpynsä saisi. Vielä joutuu vaan veitikka vartomaan, sillä ikkunasta paahtava kuumuus ei tällä hetkellä ole kenenkään muun mieleen ja sälekaihtimet pysyvät visusti kiinni niin kauan kun aurinko näille seinille porottaa. Toisen ikkunan toisen ruudun kaihdin on jumittanut lähes avoimeen asentoon, mutta sen takana on niin tiheästi puuta ja pensata, ettei aurinko siitä juuri sisälle yllä, joten siinä saa retkottaa.

Nurkassa kököttää ikkunan hyttysverkko joka menee paikoilleen niiksi öiksi jolloin lämpötila laskee ulkona sen verran, että taloa voi tuulettaa viileämmäksi. Trooppisina öinä pidetään ikkunatkin kiinni ja viilennellään ilmastointikoneiden avulla, joita tällä hetkellä mökistä löytyy kaksikin kappaletta. Yksi yläkerrassa ja toinen alakerran työhuoneessa. Vanha talo pysyy muulloin vallan hyvin viileänä itsekin, mutta useamman päivän yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ja peltikaton alla alkaa olla silläkin vähän hankaluuksia, joten koneilla saamme talon sisälämmöt pidettyä hyvinkin miellyttävinä ne kuumimmat hetket.

Imuri on ollut kesälomalla varmaan juhannuksesta lähtien eikä hellaa sisätiloissa ole käytetty lainkaan. Siivoushommat on tehty vain lakaisemalla ja ruokaa laitetaan ulkona keittolevyllä silloin kun laitetaan. Kaikkea turhaa stressiä on vältetty ja vältetään niin kauan kun tarvis vaatii.

Poistin joskus alkukesästä keittiön ikkunan edessä olleen hyllyn, kun kuvasin yhtä askartelujuttua tuossa nurkassa. Olin aikeissa pistää hyllyn takaisin, mutta jotenkin silmä tottui niin hyvin olemaan ilman, etten sitten laittanutkaan. Nyt vaan suurin osa hyllyn kasveista on sijoittunut tuohon pöydälle ja niistä pitäisi vähän karsia, jottei olisi noin ahtaan näköistä, mutta kun siinä on parhain valo noille vihreille tällä hetkellä, niin en ole pitänyt tässä kiirettä sen suhteen.

Tällä sitä siis vaan odotellaan, että elämä ja valo palautuisi pikkuhiljaa normaalimmaksi. Pääsisi pikkukoirakin taas paistattelemaan aamuauringossa, niin kun se on jo pian seitsemäntoista vuotta tehnyt.

The sun doesn't shine inside the kitchen at the moment, it's too warm to keep the blinds open. The little dog sleeping under the table is been waiting for weeks now, to get his morning bath in the sun. Never have I ever in my life started to wait for fall in the middle of July, but this year the heatwave has been so overwhelming that I can't wait for this summer to end.

Pikkuvaunussa sisällä

Pikkuvaunu paistattelee pihan paahteisimmalla paikalla, joten näillä keleillä siellä ei ole ihan hirveän usein tultu vierailtua. Joka aamu käyn avaamassa siitä oven ja kattoluukun, jottei se aivan kiehu tuolla, mutta muuten se on saanut olla tuolla ihan omissa oloissaan. 

Eilettäin oli kuitenkin sen verran vähemmän lämpöinen päivä, että sain viimein aikaiseksi käydä siellä vähän siivous- ja kuvaushommissa. Minulta oli kyselty kuvia sisältä vaunusta ja tässä tulee nyt oikein kattava reportaasi siitä, miltä siellä näyttää.

Suoraan ovelta katsottuna vastassa on ensimmäiseksi piskuinen keittiö ja sen oikealla puolella sänky. Pidin tässä aiemmin myös sohvatyynyjä, mutta on osoittautunut kaikista näppärimmäksi pitää tässä sänkyä avoinna koko ajan. Pienissä tiloissa kaikki ylimääräinen, kuten irtonaiset sohvatyynyt yöaikaan ovat vaan tiellä ja sitä paitsi, mikäs sen kätevämpää, kun on sänky koko ajan valmiina pieniä päiväunia tai muita loikoiluhetkiä varten.

Keittiössä taas on lähes kaikki tarpeellinen reissulaisten eväshetkiä varten piilotettuna kaappeihin ja laatikoihin. Tuolla kulkee säilössä niin kahvinkeitin kuin hellakin, kaikki astiat ja kattilat ja muut ja kaikki kylmäsäilytystä kaipaamattomat ruokatarvikkeet. Jääkaappia vaunulla ei vielä ole, mutta muuten on varustelutaso keittiössä aikalailla kohdillaan. Seinällä on esillä eniten tarvittavat työkalut ja tarvikkeet sekä tietenkin pieni kahvikaappi, jossa kaikki aina valmiina kahvihetkiin kahdelle.

Keittiön toisella puolen on pieni ruokailutila, josta saa myös tehtyä suuremman sängyn yöksi. Pöytälevy vaan alas sohvien välin ja sohvatyynyt levälleen päälle.  Sohvien alla on säilytystilaa petivehkeille, muuta en ole oikein koskaan niitä tykännyt säilytellä siellä vaan jos isoa sänkyä reissussa tarvitaan  petaan sen jo lähtiessä valmiiksi.

Tummat verhot isommissa ikkunoissa pitävät aamuauringon säteet poissa nukkujan silmistä ja antavat reissulaisten nautiskella hyvistä yöunista pidempään. Tosella puolen oli nyt kuvausta varten vähän keveämmät verhot esillä, koska tämän puolen pimennysverhot ovat niin jäykät, etteivät auki tahdo pysyä sitten millään.

Tämän puolen sänky on mitoiltaan huimat 70 x 190cm, mutta jostain syystä nukun siinä muikeammin kuin kotona isossa parisängyssä. Johtuneeko osittain siitä, että reissussa on aina niin onnellinen muutenkin (paitsi viime juhannuksena) vai siitä, että patjana olevat kaksi mukavan upottavaa sohvatyynyä takaavat unet kuin prinsessalle konsanaan.

Tämänkin sängyn alla olisi iso säilytystila kaikenmoiselle, mutta sitä en ole tainnut käyttää edes yhtä kertaa, kun on niin paljon näppärämpää pitää kaikki valmiina esillä.

Oven pielessä on vielä vaunun mittakaavassa tilava säilytyskaappi, jonne mahtuu matkalaisten kaikki vaatteet ja muut tarpeelliset oikein mukavasti. Kaappi kapeasta ulkoasustaan huolimatta on uskomattoman tilava ja imee sisäänsä ihan kaiken reissuilla tarvittavan ja paljon muutakin. Sen alimmalla hyllyllä matkustaa aina kaikki sähköjohdot, riippukeinu ja muut koristukset, koska ne on kätevä ottaa siitä esille vaunua parkkiin laittaessa.

Kappin etuseinässä vanhan kaasulämmittimen paikalla on ihan tavan sähköllä toimiva pieni patteri kylmempiä kesäöitä varten. Turha kai sanoakaan, ettei tänä kesänä moiselle ole ollut mitään tarvetta, mutta muina kesinä se on ollut vallan tarpeellinen kapistus. Eristämätön lattia viilentää vaunua öisin ja pienellä patterilla sen on saanut pysymään sisältä miellyttävänä nukkujille.

Tällaiselta näyttää siis pieni pyörillä liikkuva hotellihuoneeni, aika mukavan näköistä on ja mukavaa siellä kyllä onkin.

Inside my little vintage caravan is everything one or two would need on a camping trip. One bed ready and one bigger one when you lower the dining table and spread the cushions to serve as a mattress. Lots of cabinet space in the kitchen to store all the appliances and kitchenware and most of the food too. All the beds have a storage under and the tall cabinet by the door serves as a wardrobe. Very comfy and cozy to travel with.

Tupsuhommia

Kun ulkona ei helteen (+32!!) vuoksi voi olla yhtään, on keksittävä ajanvietettä sisätiloissa. Onneksi se ei ollut tänään vaikeaa kun muistin, että minulla on läjä sellaisia just tyhmän mittaisia pätkiä juuttinarua, joista olin ajatellut kokeilla tehdä tupsuja. Ei muuta kun narunpätkät esille ja hommiin.

Kasa oli alussa hyvin sekalainen, mutta pienen sortteerauksen jälkeen pätkistä sai jo mukavasti selvää. Otin lisäksi pari pätkää pidempää narua mukaan, jotta sain materiaalia, jolla solmia lankanippuja.

Lajittelin läjästä toisesta päästään tasatun pienen nipun ja sidoin ne langalla  tiukasti yhteen.

Sidoin sinne sekaan yhden narun ripustamista varten ja sitten käänsin sidotun pään piiloon pitkien lankojen alle ja sidoin sen yläosastaan yhteen, niin kuin tupsun.

Ja lopuksi leikkasin valmiin tupsun päät tasaisiksi. Näin helppoa se oli.

Ihan muutaman tovin järjestelyn ja solmimisen jälkeen oli rytöinen nippu narunpätkiä muuttunut neljäksi varsin sieväksi juuttinarutupsuksi. Näitä voi käyttää koristeena ihan missä vaan ja ovat nättejä kun mitkä. Eikä kukaan varmasti hoksaa, että on tehty pelkistä jämäpätkistä nämä.

Since it's too hot to be outside I needed to figure out what fun to do inside. I had a messy pile of small pieces of jute string that I'd been planning to try an make tassels. And after a few knots, twists and cuts I did. Perfect little decorations to anywhere and anytime.

Huh hellettä

Jo on ilmoja pidellyt. On ollut välistä niin kuuma, että täällä yksi sisustusbloggaaja on muuttunut lähes rusinaksi eikä energia ole voivottelun lisäksi riittänyt juuri yhtään muuhun. Onneksi nyt on ollut parina päivänä vähän pilvisempää niin on saanut taas harrastusten syrjästä kiinni, eikä kaikki aika ole mennyt vaan sisällä ilmastointikoneen vieressä istuessa. 

Meillä on ihan hirmuisen paahteinen tontti ja maaperä on pohjaltaan soraa ja kalliota joten kasteluhommissa on saanut olla ihan joka päivä, jotta puutarha on pysynyt edes jotenkuten hengissä. Takapiha on onneksi puoli päivää varjossa ja siellä on männä kesänä laitetut uudet kukkapenkit, niin siellä ei vedentarve ole ollut ihan niin hirmuinen kun tontin paahteisemmalla puolella. Käväisin siellä tänään kameran kanssa vilkaisemassa mitä sinne kuuluu ja paria poikkeusta lukuunottamatta sinne kuului vielä aivan hyvää.

Kukkaloisto on ollut siellä melkoinen, mutta joidenkin kohdalla ihan hirmuisen lyhyt. Pionit tempaisivat parhaimman loistonsa parissa päivässä ja karistivat lehtensä jo ennen kun ehdin edes suunnitella niiden kuvaamista. Tuo oikean reunan vanha kiva ruusu on muutenkin nopea kukkija, mutta tänä vuonna ihan supernopea. Paljoa ei siis ole iloa ollut noista, mutta onneksi muualla on jaksettu pitää väriloistoa yllä sitten senkin edestä.

Erityisen mielissäni olen olut komeista salkoruusuistani joiden olemassaolonkin olin jo tyystin unohtanut. Hyvin mielissään niistä on olleet myös pihapiirin kimalaiset (meillä on pesä porstuan lattian alla) jotka sankoin joukoin pörräävät niissä medenkeruussa. En ole ennen viime kesänä ostettua taimipottia salkoruusua kasvattanut, mutta tällä kokemuksella täytyy ehdottomasti pitää huoli, että niitä tässä pihassa jatkossakin kasvaa, niin komeita ja ihania ovat kyllä. Hauskinta olisi jos nuo tuosta siementäisivät itsensä vielä jatkoon, niin kun aikoinana pihalle hankkimani sormustinkukatkin. Nyt niitä putkahtelee ihan joka paikasta ja se on parhainta ikinä.

Toinen suosikkini pihakukista tänä vuonna on tuo hauska akileija, joka on kukkinut tuossa jo ihan kesäkuun alkuviikoista lähtien. Uskomattoman hauska veitikka ja olen ihan täysillä ihastunut noihin sen kaksivärisiin kukintoihin.

Että onneksi voivat näinkin hyvin tällä puolen kukat penkeissään vaikka kuivuus on jo niin paha, että puutkin alkavat ympärillä kellastutella lehtiään. Pieni kohtuullinen sade saatiin tänne eilen, mutta sitä kunnon kastelevaa (monen päivän) kaatosadetta saadaan ilmeisesti vielä hyvä tovi odotella. Toivotaan siis, ettei tällä pihalla ihan hirveä kato kävisi, kuten kävi tässä alemmassa kuvassa olevalle kukkaniitylleni. Sinne asti ei vesiletkumme pituus ihan riitä ja niin ihanaksi perhospuutarhaksi istuttamani siemenet kokivat kyllä mitä hirvittävimmän lopun. No, parempi onni ehkä ensi vuonna tai sitten tästä täytyy tehdä kivikkopuutarha tai ehkä kaktusmaa, riippuen siitä miten nämä kesäilmat jatkossa meidät yllättää.

It's been hot and dry here for a couple of weeks now, but we've managed to keep most of our backyard garden alive with watering them regularly. I so enjoy the blooming even if it is short lived with some of the flowers. Let's hope we get good rain soon, otherwise the yard will start looking like my meadow in the last pic, our hose doesn't run that far.

Penkki penkkinen

Kas tällainen tuli siitä eilen mainitsemastani penkistä, jollaisen tähän pöydän ääreen halusin. Se on tuohon juuri passeli ja siihen mahtuu mukavasti kaksi isompaakin takamusta ruokailemaan uuden kivan pöydän äärelle. Valitsin materiaalit tarkoituksella valmiiksi vähän kulahtaneempina, jotta sain penkin heti sopimaan pöydän harmaantuneeseen ilmeeseen ja vaikka seassa onkin vähän uutta puuta, ei se pistä tuolta liiemmälti silmiin vaan kokonaisuus pysyy kivan näköisenä.

Ja näin tämä syntyi tämä penkki penkkinen:

Ensin suunnittelin vähän summitaisesti sinnepäin mitä oli mielessä ja sitten alettiin hommiin. Etsin varastoistani kakkoskakkosia ja sahautin ne apulaisellani (aviomiäs) valmiiksi jiiriin sirkkelillä suunnitelmieni mukaan noin, että jalat vähän aukeavat alaosastaan. Tämä oli helppo homma, koskapa kaikki palat sahautuivat samalla terän asennolla, ei tarvinnut kun päättää sopivat leveys ja korkeus, jotka tässä tapauksessa noin 42 korkea, yläosasta 35 ja alaosasta 42cm leveä. 

Jalkoja tein tietty kaksi paria tukipuineen ja sitten niiden väliin sahattiin sopivan pitkä pätkä samaa puutavaraa tukemaan penkkiä kunnolla, ettei ihan heti alkaisi kiikkumaan sitten. Mietin hetken josko tekisin tuohon ylös samanmoisen kanssa, mutta päätin että kolmen sentin paksuiset kansilaudat hoitavat tukemisen homman kyllä ihan hyvin ilmankin.

Kansilaudoiksi olin saanut ystävältä vanhan romahtaneen penkin  harmaantuneet laudat, jotka sopivat tähän projektiin mitä mainioiten. Mittasin ne sopiviksi ja kiinnitin kanneksi jalkoihin ja armas siippani hioi ne lopuksi mukavaksi ja sileäksi istuimeksi.

Ja voi että kun olen siihen tyytyväinen nyt. Siinä on kivasti vanhaa patinaa ja uutta ryhdikkyyttä ja se viehättää silmiäni ihan erityisen hyvin. Erityismaininta vielä siitä, että tämä ei maksanut tehdä sitten yhtikäs mitään sillä kaikkea löytyi valmiina omasta takaa ihan ruuveja myöten.

Ainahan se ei tule tässä ruokapöydän äärellä olemaan vaan toimii siinä silloin kun tarvis on. Tämä piha on niin ahdas, että liiemmälti ei voi kalusteita pitää lojumassa ympäriinsä, kun aina menee joku väylä tukkoon siitä, mutta onneksi tämä on niin kevyt ja näppärä, ettei sen kantaminen sinne sun tänne tunnu missään. Nyt se tosin tietenkin on tuossa paikallaan, ihan vaan jo siksikin, että voin siinä käydä vähän väliä istuksimassa ja huokailemassa sen hyvyyttä.

Että oli se onni etten kerennyt valmista löytää, kun näin hienon osasin itse toteuttaa tilalle!

Made this bench with a little help of my hubby who did all the cutting and sanding. I designed it in the making of what we had for the materials. I really like the look mixed with some weathered and some new wood, fits the new table like it was meant to be. The best part is; this didn't cost us anything. The old boards for the seat I got for free from a friend and everything else we already had here, even all the screws.

Pieni lottovoitto

Olin haaveillut löytäväni jostain jonkun kivan vanhan ja kulahtaneen pöydän joka sopisi puutarhani ruokailunurkkaukseen uudeksi ja vähän isommaksi pöydäksi. Mielessäni oli parikin erilaista mallia ja kyttäilin ahkerasti toria ja muita netin myyntipalstoja jos sellaista näkyisi, kun eräänä iltana vastaani tuli tämä pöytä. Malli oli vähän eri kun mitä olin ajatellut, mutta viehätyin niin paljon tuosta harmaantuneesta, oljyttömästä kovapuupinnasta, että sydämeni suli välittömästi. 

Tiesin jo ilman mittojakin, että tämä pöytä olisi just passeli tähän puutarhaan ja pistin viestiä myyjälle. Ilmoitus oli annettavasta pöydästä ja ajattelin, ettei minulla siihen mitään saumoja enää olisi, muutaman tunnin kun se jo oli ollut siellä, mutta, jostain syystä myyjä vastasi pian ja sain sovittua noudon heti seuraavalle päivälle. Ja ai että kun tuntui ihan lottovoitolta se kun sen tänne sain. Se on niin täydellisen kokoinen ja näköinen tähän pihaan, ettei parempaa voisi enää ollakaan. 

Hauska kuriositeetti on, etten edelleenkään tiedä sen tarkkoja mittoja. Se on tuohon kohtaan juuri sopiva ja se tieto riittää minulle vallan hyvin.

Tykästyin tässä pöydässä erityisesti sen syvyyteen, että siihen voi päälle laitella vaikka mitä nättiä tai sitten täyttää tuon keskiosan vaan eri ruokalajeilla ja nautiskella siitä, ettei pöydästä tarvitse nousta lisää hakeakseen. Meillä on kaikki aiemmat pöydät olleet niin napakan kaposia ja ahtaita, ettei koskaan ole saanut katettua kattiloita ja muita mukaan, vaan aina on ollut buffetti eri pöydällä. 

Toinen kiva asia tässä on tuo levitettävyys, että voin pitää tätä tällai niin, että tähän mahtuisi peräti kahdeksan ruokailijaa tai sitten typistää sen pelkäksi neljän hengen reiluksi ympyräksi. Just nyt tykkään katsella sitä pitkäksi levitettynä ja ihailla miten sopivalta se näyttää vaikka onkin isompi melkein kun vanhat pöydät yhteensä. Tuolitkin mahtuvat hyvin sen alle käsinojineen päivineen.

En ole nyt pidellyt tässä pöydän kasvihuoneen puoleisella sivulla juurikaan istuimia, kun tykkään siitä, että pöydän muodot näkyy paremmin ilman. Ajattelin että voisin siihen jonkun kivan penkin laittaa, mutta sellaista en mistään ole tähän hätään löytänyt. Sitä tässä pari päivää mietiskeltyäni päädyinkin sitten askartelemaan sen itse. Se oli kuvanottohetkellä juuri aviomieheni hiottavana, joten esittelen sen teille heti seuraavassa postauksessani.

I got this new dining table to my garden for free. Someone gave it away thinking it was pure waste, but I saw the beauty still in it and was lucky enough to have it here. I just love the depth of it, I can have all kinds of arrangements in the middle, or just fill it up with food. It's also way bigger than any table we had here before and can seat eight people fairly comfortably.

I started to think of having somekind of a bench to this open end, but hadn't found anything suitable anywhere so started building one myself. I'll tell you more about it in my next post.