Vähän myöhäinen kevätsiivous

Koko kesä mennä hujahti ennen kun päädyin kasvihuoneen siivous ja stailaushommiin, voitteko kuvitella tätä samattomuutta? Selitykseksi annan, että keväällä ja alkukesällä täällä majaili väliaikais-säilytyksessävielä yksi iso kaappi, joka oli kaiken tiellä ja sen jälkeen kaikenmoista muuta tavaraa sadetta ja hellettä paossa. En vaan siis enää ennättänyt tätä tilaa mitenkään huomioida ennen kun nyt. Sytkähdin nimittäin, että kesähän ehtii loppua, jos en nyt tartu toimeen ja niin sitten tartuin toimeen.

Kovin ei ollut vaikeaa, kunhan vaan kaiken järjesti ja vähän ylimääräisiä pölyjä puhalteli ja kävi ostamassa tuonne vähän vihreitä  (ja osan siirsin muualta). Pistin myyden tuosta alimmilta hyllyiltä läjät käyttämättömäksi jääneitä kukkaruukkuja ja sillä tuli kivasti tilaa ja avaruutta tilalle laittaa jotain nätimpää esille.

Meidän pihan puut on kasvaneet jo niin korkeiksi, ettei tänne enää kesäaikaan ihan hirveästi aurinko pääse paistelemaan lehvästöjen läpi. Aamusta ja illasta vähän pilkahtelee ja välkehtii tuolla hyllyn tienämissä, mutta varsinaisesti kasvihuoneena tätä tilaa ei juurikaan voi enää käyttää ja siksipä täällä ei yleensä hirveästi enää kasveja pidellä, mitä nyt välistä vähän kaunistuksena.

Nyt on kuitenkin kiva, että tuolla on siistiä ja on paia missä voi hengailla, kun ulkona on välistä vähän viileämpää. Toivottavasti pian taas kuitenkin lämpenisi, en nimittäin ole ollenkaan vielä valmis tästä kesästä luopumaan.

Finally cleared out all the junk from this greenhouse and styled it to the summer, even tho it feels nothing like it outside. I hope the warm still comes back cause I'm so not done with this summer yet. Luckily I now have a place to hang out when it's cold and rainy outside.

Hämeenlinnasta kirpputoroidut

Käväisin reilu viikko sitten ystävää moikkailemassa hämeessä ja samalla tietenkin tehtiin taas pieni tournee Hämeenlinnan kirpputoreille ja tässä kuvattuina siltä reissulta kotiuttamani saaliit.

Ensimmäisen kuvan veitsi (1,5e) pikkunaulakko (3e), keittiöpyyhe (2e) ja pöytäliina (2e) löytyivät Vaikka&mitä-kirppikseltä. Kaikki hauskasti asioita, joita olin just miettinyt tarvitsevani ja sopivasti yhdeltä kirppikseltä kerralla.

Tämän kuvan puulaatikon löysin kirppis Nasta Mestasta viidellätoista eurolla ja ostelin sen oitis tuonne skafferiini, jonne onkin nyt muodostunut hauska kuivattuja hedelmiä sisältäneiden laatikoiden teema tämän ja kahden aiemmin kirpputoroidun rusinalaatikon kanssa. Tälle tein ennen kuvan ottoa vielä pienen tuunauksen hionnan ja puuöljyn kera, sillä tämä oli alunperin paljon harmaampi, mutta näin puleerattuna sopii paremmin niiden muiden laatikoiden väreihin.

Tämä melkoisen ruma palli löytyi lempparikirppikseltäni Suomen kasarmin aarteista kympillä ja oli oikein mieluisa aarre, sillä tämmöistä olen etsiskellyt tuunattavaksi jo jonkin aikaa. Tämä on oikein hyvä yksilö tukevuutensa ja mittojensa osalta ja päätyy työpöydälleni varmasti ensi talven aikana jahka saan päätettyä mielessä olevista parista eri vaihtoehdosta, että kummanlaiseksi tämän tuunailen.

Suomen kasarmin aarteista löytyi myös vitosella tämä kuvan tosi pitkä messinkitanko, josta näkyy nyt vain pieni pätkä, kun päätin kuvata sen noiden muiden osasten kanssa, joista näkee, että siitähän on tulossa mitä ihanin verhotanko! Muut osaset on löytyneet jo aiemmin paitsi nuo koukut ostin ystävältä tällä samaisella reissulla.

Ja lopuksi sain vielä synttärilahjaksi ystävältä tämän ihanaisen pikkukaapin, jonka hän ajatteli sopivan täydellisesti asuntovaunuuni ja aika oikeassahan hän kyllä on! Tämä on paljon täydellisemmän näköinen ja kokoinen, kun se lääkekaappi  mikä siellä nyt on. Tämä on vain vähän pienempi kun se , että pitää hiukan miettiä miten tämän sinne sijoittelisin vai pitääkö askarrella uusi hyllynaulakko siihen samaan syssyyn myös. Mutta ehkäpä jätän tämänkin vielä talveksi muhimaan jotta on sitten taas ensi kevääksi jotain rempattavaa vaunullakin.

Että oikein oli taas ihana reissu kaikin puolin. Täytyy mennä taas pian uudestaan.

My recent fleamarket finds.

Porstua uusissa sisäpokissaan

No nyt saatiin viikonlopulla vihdoin vaihdettua porstuan kiinteät sisälasit oikeisiin vanhoihin ikkunanpokiin ja kylläpä se olikin ihanan tyydyttävä projekti, kun siitä niin kauan on haaveillut. 

Aloitettiin purkamalla ne sisälasit pois listoineen ja heti perään pesin nuo ulkolasien sisäpinnat, jotka siellä olivat piilossa vuosikaudet olleet.

Sitten vähän maalailin noita karmeja ja ulkopokien sisäosia valkoisemmiksi, kun osa oli tuollaisia roosansävyisisä sisäpuolelta katsottuna. Tuli tosi paljon valoisamman näköistä jo sillä. Niihin piti jättää vähän sitä roosaa tuonne, kun siellä oli niiden sisälasien jäljiltä silikona, jota en millään jaksanut alkaa hiomaan pois, mutta nuo sisäpokat peittävät ne just hyvin.

Ja kun maalit kuivahti tarpeeksi päästiin laittelemaan sisäpokia paikoilleen ja yllättävän kivasti istuvat, vaikka koko ei ihan täydellinen ollutkaan. Oli itseasiassa ihan hyvä, että tuolla oli elämisvaraa tuo pari milliä suuntaansa, sillä kuten näkyy nämä karmit ovat jo vähän liikkuneet ja eläneet vinoon, niin että ihan nappikokoiset pokat eivät olisi ehkä edes mahtuneet tuonne ilman kamalaa säätöä ja vääntöä. 

Ja nyt näyttää porstua minun silmiini taas kokonaiselta, kun ikkunat on niin kun pitää, eikä niissä ole mitään turhia syvennyksiä. Nuo sisäpokat kerkesivät vaan olla varastossa niin kauan, että kellastuivat, mutta eiköhän tämä valo ne pian valkaise niin ettei tuo väriero noin huima noissa ole. Olisi tietty ollut kiva, että näissä olisi myös ollut tuo sama profiili pokan puuosissa, kun noissa alkuperäisissä, mutta kukapa tuota huomaisi ja kaiken korvaa se ihanuus, että näissä sisäpokissa on suurimmassa osassa tosi kauniisti äilehtivät (onkohan tuo edes sana) vedetyt lasit! 

Tuli myös hauska vieras tuonne killistelemään, kun tänään kuvasin tuolla. Tämä on  ilmeisesti nuoliyökkösen toukka ja päästin sen tuosta pihan puolelle, kun selvästi aika eksyneeltä vaikutti. Parempi sen pihalla, kun tässä porstuassa, vaikka täällä nyt aika hienoa onkin olla.

Ulospäinkin näyttää minusta paljon ryhdikkäämmiltä porstuan ikkunat sisäpokien kanssa, vaikkei niillä mitään tukevoittavaa vaikutustakaan ole. Lämpöäkin pitävät varmasti huonommin, kun ne kiinteät lasit, mutta sillä ei ole mitään väliä, kun ei tässä ulokkeessa ole mitään eristyksiä muutenkaan ja vanha ulko-ovikin falskaa niin, että päivä paistaa reunoista. Mutta nyt on helppo pestä ikkunat tuolta väleistä ja sisältä, ulkoapäin jätin tällä kertaa pesemättä, koska en halua pihan lintujen lentävän päin. Aivan tarpeeksi on puhtaat meille ihmisille näin myös.

P.S. Ja tuo yksi tuuletusikkuna on auki vielä, kun sitä maalattiin myös reunoista ja sen pitää kuivatella tosi, tosi hyvin ennen kun sen kiinni laittaa, ettei samantien jämähdä jumiin karmiin. 

Our porch with the new old inner windows finally looks like I've so many years wanted it to look. So perfect and pretty now and so easy to clean in between them now too.

Elokuinen kukkaraportti

Takapihan kukkapenkeissä näyttää kovin villiltä, kun kävin siellä pari päivää sitten vähän kuvia napsimassa samalla kun tyhjensin sen viimeksi mainitun viinimarjapuskan. Just nyt kukkii penkeissä vähän hillitymmin, mutta pian on kimikit ja peipit kukassa ja sitten taas näyttää kesäiseltä, jos nyt ilmat vaan antavat myöten, eikä liian kylmä tule vielä.

Mutta tässä minun istutusnurkassa kukkii vielä oikein kivasti! Kosmoskukka on saanut jostain uutta vauhtia ja etupihalla jo kukintaansa lopettelevat kesämalvikit ovat täällä vasta alkuvaiheissaan.

Hurjaksi kasvanut ruusupapukin alkaa kohta availla nuppujaan ja onpa tuossa kukkapenkissä nupuillaan joku vielä kukkimatonkin yksilö, jota en kyllä vielä tunnista, mutta ehkä sitten, kun ne aukeavat. Ensi kesäksi on muutama hieno koristeporkkanan taimi, jota vaalia ja pieni toivo vielä, että noista auringonkukistakin tulisi jotain, kyllä sieltä jotain nupunnäköistä on tuloilla.

Hirmuinen pörinä ja kuhina käy noissa hyöteishotelleissa ja rikkaruohot ovat aivan villeinä kaikilla sorapinnoilla, kuin myös sormustinkukat, jotka joka vuosi jaksavat siementyä ihan kaikkialle muualle paitsi kukkapenkkeihin.

Etupihan kukkapurkeissa on vähän hiljaisempaa. Tuoksuherneistä ei näytä yksikään ressukka mitään aikeita kukkimiseen ja marketatkin ovat ahkerata kuivien nyppimisestäni huolimatta ehkä jo luovuttaneet tältä kesältä eikä tuo yksi mysteerikasvi ole kasvatellut muuta kun lehtiä. Onneksi taustalla on hieno hortensia ja edessä pörriäisten ilona pari purppurapunalatvaa odottelemassa pääsyä takapihan kukkapenkkiin. Malvikeissa on kuitenkin vielä pari nuppua, että kyllä tässä väriä vielä kohta taas on enemmän.

My summer flowers and flower beds in the backyard.

Tiilikasa yllätti

Tehtiin keväällä tähän parkkipaikan vierellä olevaan oksa- ja kompostiaitaukseen tuollainen tiili-istutusallas, kun siinä oli valmiina kasa tiiliä, jotka näytti rumalta ja olin just nähnyt sen Puutarhakauden jakson, missä reunustivat tiilillä kukkapenkkejä ja kasvimaita. Pihalla lojui turhana vielä sopivan iso muovinen valuämpäri, johon porattiin vähän reikiä pohjaan ja ladottiin tiilet sen ympärille. Sitten pistin siihen hyvää multaa ja istutin siemenet ja oikeastaan annoin vain olla ja täysin unohdinkin, kunnes just helteiden loppumetreillä alkoi kukkia ja voi kuinka kauniisti siellä nyt kukitaankin!

Ne muut siemenkylvöni mitä oikein vaalin ja kyttäsin ei onnistuneet juuri lainkaan ja sitten tämä vähän sinnepäin sutaistu palkitsee näin ihanasti. Pistää kyllä vähän miettimään, että pitäisikö yrittää tätä samaa tekniikkaa muuallekin, mutta oikeasti luulen että kyse on auringonpaisteen määrästä, sillä tämä kohta kylpee siinä aamusta iltaan, kun taas muualla tulee välillä varjoakin ja taitaa noilla tämän kesän just sopivasti osuneilla sateillakin olla osuutensa asiassa.

Mutta täällä sitä nyt on tuoksuhernettä kukassa, kun muualla ei siemenistä joko tullut yhtään mitään tai sitten kasvoi vain sellaisia kituliaita ressukoita, jotka eivät kyllä varmasti tule tänä suvena enää kukkimaan. Samoista pusseista on siemenet kylvetty ja samanlaisiin multiin laitettu ja kaikki samaan aikaan, mutta vain tähän tuli toivottu lopputulos. Hyvä sentään se.

Mutta nytpä tiedän mitä nämä siemenet vaatii ja mikä missäkin viityy. Ensi suvena voisin ehkä taas koittaa onneani ainakin tässä tiilialtaassa ja ehkä valjastaa tuosta takaa pari vanhaa lavnkauluslaatikkoa samaan puuhaan myöskin, jos muualla taas on liian kylmää ja hämärää. 

We made this flower bed the same time as the others this spring, but I kind of forgot all about this until it started to bloom a couple of weeks ago and boy does this bloom compared to the other places I planted seeds. This is the sunniest spot on our property and I think that is the key to this success. I will have to keep this in mind come next spring.

Tein itselle uikkarin

Heinäkuun helteillä alkoi kyteä päässäni ajatus tehdä itse itselle uimapuku, jostain kivasta trikookankaasta ja sellainen, mitä en ollut kaupoista itselle löytänyt, eli pienillä lahkeilla oleva. Halusin sellaisen luonnonvesissä uimista varten, kun olen ehdottomasti kokouikkari-ihmisiä, mutta en hiveästi tykkää niiden oikeiden uikkareiden materiaaleista, kun ne on niin vaikea pukea ja riisua ja hiostavat päällä ollessa inhottavasti.

Heti kun helteet helpottivat matkasin kangaskaupoille ja löysinkin heti ensimmäisestä (Eurokangas Tuusula) tällaisen hauskan tummansinisen puuvillaisen pilkkutrikoon projektiini.

Olin niitä helteitä paetessani surffaillut netistä (Sellpy) käytetyn kammottavan polyesterisen shortsihaalarin, jossa malli ja koko oli juuri minulle oikea ja kun se saapui postissa purin sen oitis atomeiksi ja piirsin siitä kaavat ruskealle paklkauspaperille, jota minulla rullallinen on. Sitten pistin sen puvun palaset suorilta roskiin, sillä moista halpiskammotusta ei kannattanut enää yhteen ommella.

Sitten leikkelin kaavoilla kappaleet hienosta puuvillatrikoostani ja aloin jännittynein mielin ompeluhommiin, sillä trikoon ompeleminen ei ole lempipuuhaani, mutta joustavilla ompelulangoilla se sujuikin sitten ihan kivasti, eikä liiemmälti mitään venymiä tai stipluja tullut...

Paitsi, että tietenkin ompelukoneestani paloi polttimo just sinä iltana, kun ompelin noita samaisesta kankaasta taiten tekemiäni kanttinauhoja uikkariin, eikä uutta ollut varalla joten vähän oli tuon kaksoisneulan tikkien näkemisen kanssa ongelmia, mutta jotenkin sain ne sinne kuitenkin ählättyä ja puku tuli valmiiksi ja siitä tuli kyllä niin hauska ja hieno, ettei tosikaan!

Nyt on haaveideni lahkeellinen trikoouikkari ja tietenkin heti semmoinen ongelma, että säätiedot eivät huomista lukuunottamatta enää paljoa uimakelejä lupaile. En tiiä pitäisikö sitten kylpyammeessa tätä testata vai kerjätä joltain ystävältä kutsu rantasaunaan joku ilta, sillä huomenna en millään kyllä ehdi uimahommiin lähteä. Mutta kesä se on ensi vuonnakin ja todennäköisesti myös monena muunakin vuonna sen jälkeen, että onpahan ihanin uikkari valmiina sitten niihin, jos tämä tämänvuotinen näin kesken loppuu.

I wanted to make myself a vintage looking swimming suit out of cotton jersey and as you can see it turned out quite pretty! The only thing is, that the warm summer days might be done for this summer, so I'm not sure I get to test this out in a lake somewhere this year. Luckily I hear there will be summer again next year, and I've got my perfect swimming suit for that and many to come.

Maailman näppärin keittiösaippua

Vielä kerran posmotan tästä diy-rypälesaippuasta, kun lähti taas kerran vähän käsistä tämä inspiraatio ja tein vielä muutamankin lisää, joista yhden ripustin tähän keittiön tiskialtaan ylle ja voi kuulkaa kun se on näppärä siinä! 

Olen nimittäin niitä ihmisiä jotka esim. ruokaa laittaessa pesevät käsiään ihan joka välissä ja palasaippuoiden ystävänä on ollut välistä iso ongelma siinä, kuinka ne pehmenevät liikaa, kun koko ajan kastuvat eivätkä kerkiä kuivua kunnolla. Pahimmillaan tukkivat koko saippua-alusen, kun lillivät siinä märkänä, mutta nyt ei ole enää sitä ongelmaa, kun saippua riippuu ilmassa. Nyt on niin helppoa ja hauskaa hipelöidä noita palluroita tuossa ja saada saippuaa käsiinsä juuri sen verran kun tarvitsee, eikä tarvitse murehtia siitä, että kastuuko ne liikaa.

Tässä vielä kuvattuna kaikki rypälesaippuat mitkä tähän mennessä olen tehnyt. Tuo eka hirveän vahvatuoksuinen ( ala oik. Lidlin Marseille saippuasta), joka ei ole vielä kotiaan löytänyt, kaksi vähemmän tuoksuvaa  (kesk. ja ylä vas. Lidlin Cien saippuasta), joista pienempi on menossa omaan käyttöön asuntovaunulleni sekä kaksi lähes tuoksutonta (Prisman Marseille saippuasta), joista toinen on tuossa keittiössäni ja toinen menee ystävälle lahjaksi tuon toisen valkoisen vähemmän tuoksuvan kanssa. Täytyy ehdottomasti tehdä pari vielä lisää omiksi keittiösaippuoiksi ja ehkä jostain vähän kalliimmasta ja värillisestä saippuasta niin saa oikein luksusta, vaikkei nämä halvemmista tehdyt todellakaan huonoja ole.

I did more grape soaps and hung one in my kitchen and it is the most convenient soap I've ever had there! I'm one of those people who wash their hands all the time while cooking, so no more soft watery soaps in a dish for me. I also made a couple soaps for gifts to a friend and a small one for my caravan. I think I need to make a few more, cause one needs to have these on hand just in case.

Elokuun alun kolme kirppislöytöä

Kun helteet hellitti pääsin vihdoin vähän kirppistelemään ja olenkin ahkerasti käynyt viime päivinä koluamassa lähiseutujeni toreja, mutta ihan hirveästi ei ole löytöjä mukaani tarttunut paitsi pari päivää sitten tämmöinen pieni läjä Tuusulan Femmatorilta.

Olen kovasti koittanut olla ostelematta näitä Riihimäen kodin tölkkejä, mutta nyt viime aikoina on vähän lipsunut ja ostin taas yhden. Mutta puolustuksekseni sanon, että tämä on suosikkikokoni koska käsi sujahtaa niin hyvin tuosta isosta suuaukosta pohjaan asti, että tässä voi pidellä vaikka karkkia tai jotain muuta mitä on hauska käsin tuosta ottaa, eikä minulla ollut ennestään kuin yksi tämän kokoinen. 12 euroa oli vallan sopuhinta lempipurkistani, kun kansikin tuli mukana, tosin vääränlainen, mutta hyväkuntoinen vaihtari, jos jollain sattuisi sopiva minun tarpeisiini jossain olemaan. ;-)

Ystävälle löysin ison päiväpeiton, jonka tyyppistä hän oli etsiskellyt ja vaivaiseen kuuden ja puolen euron hintaan. Ei tarvinnut hänen ihan hirveän kauan ostopäätöstään miettiä, kun kuvan hänelle tuosta lähetin ja kysyin, että kelpaisiko. 

Ja sitten itselle oli ostettava tämä niin söpön pieni vanha patenttikorkkipullo, vaikka koitinkin sitä ensin vastustella ja kävelin kertaallen pois sen pöydän ääreltä missä tämä myynnissä oli. Sitten tuli mieleeni, että olisipa ihana salaattikastikepullo jääkaappiin, kun seuraavan kerran teen taas itse ja kävin hakemassa pullon ostoskoriini.

Vallan kivat löydöt siis tältä yhdeltä kirpparilta, vaikka monia olenkin kierrellyt. mutta onneksi tykkään kierrellä kirppiksiä ihan huvinkin vuoksi, enkä aina niinkään löytöjen toivossa. Tulee jos on tullakseen.

My recent fleamarket finds. A glass jar for me all tough I'm not supposed to buy these anymore since I have so many already, but this is my favorite size and I only have one of these, so I let it slip. The big dayspread was a find for a friend who's been looking for one and the little glass bottle will look so good in my fridge when I make my salad dressing in it.

DIY Rypälesaippua

Lupailin eilen ohjetta tähän palasaippuasta askartelemaani rypälesaippuaan ja tässä se nyt tulee sitten, eli näin tein tämän omani:

Materiaaleiksi tarvitaan mitä tahansa kiinteää (marseille tosi hyvää) palasaippuaa koosta riippuen noin kaksi palaa ja ohuehkoa (1,5mm) juuttinarua. Työvälineiksi riittää sakset, raastin sekä kulho ja joku alusta missä raastaa ja kuivata valmiit pallerot.

(Kuvassa on kaksi Lidlin 100g marseille-palasaippuaa, mutta huom! näissä on kovin vahva tuoksu! Juuttinaru on Puuilosta.)

Aloita leikkaamalla juuttinarusta noin parikymmentä kappaletta 25cm pituista pätkää ja solmi niihin iso solmu toiseen päähän.

Sitten raasta palasaippuat hienoksi raasteeksi (myös tehosekoittimella, jos raaskii, voi hienontaa saippuat sopiviksi, kunhan ne ensin pilkkoo pienemmiksi paloiksi).

Laita saippuaraastetta kulhoon ja lisää siihen pikkuisen kuumaa vettä sen verran, että raaste alkaa sekoittaessa vähän kinttaantua yhteen, mutta sitä ei tässä vaiheessa tarvitse alkaa vielä sen kummemmin vaivaamaan.

Ota sopiva määrä saippuamujua käteen ja vaivaa sitä sormissa hetki, että se alkaa tuntua vähän muovailuvahamaiselta, eikä raaste enää erotu ja muokkaa siitä litistetty pallo. Aseta sen keskelle juuttinarun solmupää ja muotoile pallero narun ympärille vähän pisaran malliseksi tai pyöreäksi (makuasia).

Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hitunen vettä vielä. Tee palleroita tuo 18-20 kappaletta, miten raasteestasi parhaiten riittää (enemmänkin voi olla, jos tahtoo pidemmän rypälenipun).

Laita valmiiksi muotoillut narurypäleet kuivumaan ilmavasti. Marseille-saippua kuivahtaa parhaimmillaan parissa tunnissa sopivan kovaksi, mutta jos käytät materiaalina öljyisempää palasaippuaa voi kuivumisessa mennä päivä tai jopa enemmän.

Kun rypäleet ovat kovettuneet takaisin kiinteiksi ala liittämään niitä yhteen sitomalla niitä ensin viisi nippuun niin että yksi jää alemmaksi ja neljä kiertää sen ympäri.

Sitten kieputa narunipun päälle solmimaasi juuttinarua ja lisää aina tasaisin välein siihen rypäleitä niin, että nippu kasvaa ylöspäin mentäessä, kunnes olet tyytyväinen sen kokoon.

Jaa syntynyt narunippu tasaisesti kahtia ja solmi parit narunpäät yhteen siitä kohdin, kun miten ison lenkin haluat rypälesaippuallesi tehdä.

Lopuksi kieputtele juuttinarulla kaikki narunpäät yhteen ja päättele tukevasti yhtymäkohdassa ja leikkaa ylimääräiset narunpätkät pois, jos sellaisia jäi näkyviin. Ja niin on rypälesaippuasi valmis, ei muuta kun ripusta käyttöön ja ihailtavaksi!

DIY Grape soap.