Alivuokralaisia

Meillä on jo useana vuonna pesinyt sepelkyyhkypariskunta tässä terasin viereisessä tuijassa ja kun se tänä vuonna taas sinne saapui kujertelemaan päätin, että täytyy nyt sitten virallistaa tämä osoite heille ja tein tuollaisen kyltin ilmineeraamaan, että tämä on heidän kesäkotinsa.

Se on toki nyt vanhanaikaisesti vaan herra Kyyhkyn nimellä, kun emme rouvan kanssa ole vielä sinunkauppoja tehneet, jotta hänen etunimensä edes tietäisimme. Mietin myös, että olisiko pitänyt olla  pieni postilaatikko tuossa kanssa, mutta sitten muistin, että kyyhkythän hoitelevat ihan itse omat kirjeensä (hih) ja päätin, että pelkkä plakaatti riittää.

Kyyhkyjen perhe on siitä kiva vuokralainen, ettei heidän läsnäoloaan huomaa juuri ollenkaan, jos eivät ääntä välisatä pitäisi. Pieni kurina pesästä kertoo, että paikalla ollaan ja kauempaa puolisolle huhuillaan välillä hauskasti kru-kruu-kruu-kruu-kuu. Se on ääni josta on tullut jo hyvin kotoisa täällä. 

Pesä on korkealla tuijan latvustossa, eikä sitä näe muuten, kun jos näin alhaalta kurkkaa, että jokin tumma oksista koostuva möhkäle siellä on. Melko siistejäkin ovat Kyyhkyjen perheessä, eikä puun alla ole sen enempiä valkoisia länttejä, kun muuallakaan pihassa tai muitakaan merkkejä heidän olemisestaan.

Ihmisistä tai koiristakaan eivät välitä, me kun niin alhalla heihin nähden liikutaan, vaikka ovia paiskotaankin aika kovaa ja muutenkin kolistellaan ja pölötetään terassilla. Ovat jo niin tottuneet meidän tapoihin olla ja elää, niin kun mekin heihin, että aivan täydellisessä harmoniassa keskenämme täällä olemme.

Tunnen aika valtavaa tyytyväisyyttä siitä, että ollaan pystytty luomaan tähän pieneen tonttiin sellaiset olosuhteet, että täällä viihtyy loistavasti vuodesta toiseen myös muutkin lajit kun vaan me ihmiset.

We have a wood pigeon couple living in our cedar tree by the deck. Since they've been coming to live here for so many years now I made them a name tag and made it official; it's their home.