maanantai 7. huhtikuuta 2025

Keittiövitriinin kevätsiivous

Kevätsiivosin keittiön vitriinikaapin sisällön ja samalla lajittelin sieltä tavaroita pois sen mukaan, mitkä olivat turhiksi käyneet tai muuten vaan väärässä paikassa. Tuli paljon parempi järjestys sisälle, kun tavarat on aseteltu enemmän sen mukaan mitä tuolta useimmin tarvitsee ulos ottaa.

Nyt on maljakot, lautaset, lasit ja muut sopivasti käsillä ja kaikenmoinen ylimääräinen tänne kulkeutunut roina poissa häiritsemästä järjestystä. Jäi vielä niin kivasti tilaa ylikin, että sain vähän stailailtua kuivakukkia ja koristuksia sinne mukaan, kun minun mielestä näin nätissä kaapissa pitää olla nättiä myös sisällä.

Tänne on valikoitunut siällöksi vähän sitä sun tätä ja enimmäkseen ihan ulkonäkönsä perusteella, tai siksi, jos sopivaa paikkaa ei muualla ole ollut, kuten nyt isoja tarjoilulautasia tai pino pienempiä kahvikupin alusia. Seassa on sulassa sovussa myös kukkamaljakoita ja kynttilänalusia, jotka onkin näppäriä keittiössä kattauksia ja koristuksia varten.

Kivointa myös se, että kaikki astiat, maljakot ja tykötarpeet on nyt tiskailtu talven pölyistä niin, että tuolta voi taas vain ottaa esineitä käyttöön ilman, että heti tarvitsee niitä alkaa uudestaan putsailemaan. Nyt tuolla on vaan niin nättiä sisällä, että melkein tekisi mieleni jättä nuo ovet auki, että voisin sitä koko ajan käydä vaan ihailemassa.

Nämä hauskat porsliinisammakot oli myös pakko laittaa oikein esille, vaikka tuolla kaapissa ne ovat majailleet ennenkin, mutta enemmän piilon puolella. Nämä ovat isoäitini ja hänen siskonsa aikoinaan käsin maalaamia aarteita ja tunnearvonsa lisäksi tykkään kovin niiden veikeästä ulkonäöstä. Oikein sopivat pikkuiset yllättäjät kaapin hyllylle.

Tidied up this cabinet of excess clutter and made it as pretty and functional as possible. Now it's so cute inside I have to go peek in all the time just to see it again.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2025

Nyt on täkki paikkailtu

Huhtikuu alkoi vahvasti sohvan pohjalla flunssaa potiessa ja kaikki sisustushommelit siivouksesta lähtien ovat olleet nyt iloisesti viikon tauolla, mutta onneksi ihan kädettömänä en ole siellä sohvatyynyjeni seassa makoillut, kun sain paikkailtua siinä niiskuttelun lomassa tämän peittoprojektini loppuun.

Ei niitä enää niin hirveän montaa paikkaa ollutkaan jäljellä ommeltavaksi, mutta aivan hyvä tahti oli tehdä hitaasti pari paikkaa silloin tällöin, kun siltä tuntui. Peittoa ei ole vielä näihin kuviin pesty ja siksi kovin rypyssä kaikki, mutta silti siitä näkee miten liikkis siitä tulikaan. Jotenkin niin helluset nuo hieman vaihtelevalla tarkkuudella tekemäni pienet ompeleet noissa paikkalapuissa, on kerrassaan kiva käsityön fiilis tässä nyt.

Tuo värimaailmakin napsahti niin kivasti kohdilleen ja kokonaisuudesta tuli just eikä melkein ihan täydellinen makuuni. Nyt on jokainen koirien pureksima ja raapima reikä ja palkeenkieli piilossa paikkalappujen alla, jopa ne ihan minipienimmät, kun ajattelin, että ne siitä kuitenkin heti suurenevat ja kivampi paikata nyt kerralla kaikki. Koirat tosin tätä eivät siis enää itselleen saa ja ovatkin kaiholla tätä katselleet aina kun se sylissäni on paikattavana ollut. (Tosin, jos joskus haluan tähän vielä lisää paikkoja voin sen heille antaa muutamaksi viikoksi nujuttavaksi ja sitten paikkailla sen tulokset.)

Tässä vielä kuva toisestakin puolesta. Tässä on nyt yhteensä 62 paikkaa. 34 toisella puolella ja 28 toisella. Melkoinen määrä pieniä ompeleita ja aika monta kertaa tuikattu neulalla omaan sormeen, mutta kyllä on ollut kaiken sen vaivan arvoista!

I got the flu and had to stay on the sofa for a week, but it gave me time to finish this patching project with no hurry. I really love the outcome, it is just so cute!