No huh ja hei on kyllä mennyt viikoloppu haipakkaa, kun on kaiken vapaa-aikansa vääntänyt yhden lampunvarjostimen päällystystyön kanssa, mutta vaikka sormenpäitä ja selkää jo pakottaa on homma alkanut edistyä ja valmista saattaa tulla ihan lähipäivinä (mä uskon).
Pistän tänne tämän kuvareportaasin tekovaiheista, mutta kahdessa osassa, koska niitä vaiheita on niin monta ja kuvia ja selostusta tulisi muuten ihan hirmuisesti yhteen postaukseen.
Heittämällä isoin työ oli putsata tuo varjostin niistä edellisistä kankaistaan, ne kun oli ommeltu sekä liimattu erikeepperillä, ommeltu ja varmaan vielä kerran liimattu siihen kiinni. En ole koskaan törmännyt noin tiukassa oleviin kankaisiin ja siinä menikin iloisesti yksi kokonainen päivä saada ne siitä irti. Toivoin, että olisin saanut niistä kaavat uusiin päällisiin, mutta eihän se sitten niin mennyt, kun kaikki piti repiä niin väkivalloin tuosta irti. Piti myös uusia iso osa noista rungon kangaspäällysteistä, koska suurin osa niistä oli siitä liimasta aivan kivikovia.
Mutta loppuillasta olin jo voiton puolella ja pääsin sovittelemaan lakanakankaalla kaavaa päällisiin. Pistelin siis tuon kankaan neuloilla kiinni tuohon runkoon jotakuinkisen tiukasti (ei niin että soi) ja piirtelin siihen sitten rungon lyijykynällä läpi.
(Tuossa kuvassa tuo kangas on vähän höplällä paikoin, kun kertaalleen tuon jo irrotin ja sitten muistin, että kuvakin piti ottaa ja laitoin takaisin, mutten jaksanut enää pingotella yhtä hyvin.)
Kun kaava oli valmis leikkelin sen avulla kankaasta nuo kylkien palaset ja koitin katsoa, että tulee tasaisesti ja kivasti tuota suurta kuviointia. Päätin myös jo aiemmin, että en yksinkertaisesti JAKSA tehdä tähän enää mitään aluskangasta, vaikka sellainen kai olisi kuulunut. Minua ei haittaa jos valmiista varjostimesta näkyy sitten valonlähde vähän enemmän läpi.
Sitten ompelin palaset yhteen hameeksi. Tein sen ensin vähän väljäksi ja sovitin välillä, ettei heti tullut liian tiukka. On helpompi ommella saumoja tiukemmaksi, kun taikoa lisää kangasta sinne.
Kun sopiva tiukkuus oli saavutettu pingottelin hameen kiinni runkoon nuppineuloilla. Tässä vaiheessa olin tosi tarkkana ja pistelin säännöllisesti koko matkalta noita neuloja, enkä yhtä osaa kerrallaan loppuun, jotta kangas pingottui kaikkialta tasaisesti.
Kun kangas oli hyvin neulattu paikoilleen aloin ommella sitä kiinni runkoon. Ihan väärällä neulalla, kun parempia ei ollut, mutta pihdeillä ja sormustimella sain sen kulkemaan tuosta ilman, että ärräpäitä liikaa lenteli.
Jaksoin hienosti ommella kankaat kiinni yläkaariin ja taittelin vielä varmuudeksi niiden liepeet kontaktiliimalla kiinni runkoon, mutta alakaarteet aion ihan kylmästi pistää liimalla vain, sillä sormenpääni eivät kestä enää yhtään ja edessä on vielä tuon itse kupoliosan kankaan pingotus ja ompelu. Sen tekemisestä minulla on mielessä onneksi myös varasuunnitelma, jos en saa tuota kangasta pingotettua suoraan siihen niin kuin tässä ennen oli.
Menen nyt jatkamaan projetiani ja kirjoittelen postauksen toisen osan sitten, kun saan tuon valmiiksi, mutta aika hyvä tästä kyllä taitaa olla tulossa, vaikka sen nyt jo sanonkin.
My project of upholstering a lampshade part one. So far the biggest job was removing the old fabrics as they were glued on so tightly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti