lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kuivan kesän satoa

Sain tuohon aiempaan puutarhapostaukseeni kommentteja siitä, kuinka kauniilta meillä kuivan kesän jälkeen pihalla näyttää, niin ajattelin näyttää kuinka "kauniilta" näyttää sillä puolen, jonne se kasteluletku ei kunnolla ylettänyt. Se on aika syvällä tässä puolen pihaa se kauneus, oikein saa tarkasti tiirailla, että mitään muuta näkyy kun pelkkää kuivuuden satoa. Kaikki on ihan pilalla voisi melkein sanoa, mutta onneksi ei nyt kuitenkaan ihan kaikki, vaikka aika lähellä ollaankin. Keväällä tätä siivoillessani olin vielä optimistisempi, mutta osasinpa olla varauksella sitä jo silloin

Kolme suurta koivua on kuivuneena varistaneet lehtiään oikein urakalla ja ei uskoisi heinäkuun viimeistä päivää elettävän näissä kuvissa. Koivut onneksi osaavat olla ovelia ja voi olla, että tuosta vielä tokenevat. Ne nimittäin kuivuuden sattuessa kellastuttavat lehtensä ja siirtyvät säästötilaan ja jos hyvin käy ne ovat sellaisessa nyt ja palaavat vielä. Ja jos huonosti käy saamme niistä sitten polttopuita, sanoo pessimisti yrittäen pysyä positiivisena.

Joka tapauksessa tämä oli viimeinen kesä, kun tässä nurkassa yritän mitään puutarhaa pitää, jos täällä jotain haluaa kasvatella, se pitää tehdä alueilla mihin kasteluletkumme ylettää ja johon ehkä tulisi myös luontaista varjoa jossain kohti päivää. Takapiha on alkanut tuntua varsin kivalta paikalta keittiöpuutarhalle ja voikin olla että se sinne ensi kesäksi sitten muuttaa. Saas vaan nähdä saanko mukaan enää tätä erittäin hienosti paahtunutta ruohosipulia, joka oli tuossa monet suvet jo oikein komeaksi kasvanut. 

Pelkällä kastelukannulla ja letkulla kaukaa sadettamalla ei kovin hyviä tuloksi kyllä saanut, lähes kaikki mitä tuonne istutettiin kuivahti jossain vaiheessa eikä siementen istuttamisesta tullut yhtään mitään, vaikka kuinka kävin illoin ja aamuin kastelemassa. Kerran kun sen unohti, niin astiat kuivahtivan liiaksi eikä mikään vesimäärä sitä enää korjannut.  Löytyy tuolta silti vähän kitukasvuista tilliä, yksi sinnitellen kukkiva kesäkurpitsa ja erittän matalakasvuista ja täysin mautonta persiljaa, jotka ovat selvinneet kuin ihmeen kaupalla helteistä. Mutta, kuten sanoin ei tämä ihan kokonaan pilalla ole, sillä täällä kasvaa yksi oikein hauska pieni yllätyspalleroinen.

Nimittäin toukokuussa siihen bokashimultaan istuttamani kurpitsa. Se kuivatti muutaman lapsosensa helteillä, mutta juuri huomasin, että yksi uusi siellä nyt möllöttää tyytyväisenä kasvamassa taas. Se on jäänyt hauskasti roikkumaan varresta tyhjän päälle, kun kasvi on etsinyt tilaa kasvatella lonkeroitaan. 

Laitoin sille tuolin alle sinne, josko haluaisi  siinä istuksia ja kasvatella itseään eikä poikki menisi varsi sitten kun painoa tulee lisää. Nyt on nimittäin sellainen missio, että tästä yritetään saada oikein komea kurpitsa, sellainen josta lyhdyn saan sitten syksyllä portailleni. Kaikkeni aion antaa, että tuon saan elossa ja hyvissä voimissa pidettyä. Se ei onneksi liene enää niin vaikeaa, nyt kun taivaaltakin vihdoin kunnon kasteluvesiä on tullut.

My kitchen garden did not work out this year. Everything is burned dry or dwarfed, except this one little pumpkin baby that I found literally hanging in there. I put a chair under it and decided to try to grow it as big as possible to make me the most prettiest lantern when october comes.
And why it looks like fall already, there's three big birches that started to shed them leaves because of the dryness.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti