Lainatukki

Mielessäni oli ollut hankkia tänne porstuan kyläkauppaan vielä jotain kauppamaisia tavaroita, kuten joku kiva kyltti ja ehkä kassakone, jos sopivan pieni tulee vastaan, mutta lihatukkia en ollut edes harkinnut ennen kun näin tämän piskuisen söpöläisen.

En edes tiennyt että näin pieniä on olemassa ja kun näin kuului taas se pieni loksahdus aivoistani kun tajusin että tämä olisi ihan täydellinen juuri tänne.

Paha vain että tämähän ei ole nyt minun vaikka täällä onkin. Tämän oli juuri ostanut hyvä ystäväni jonka varastosta tämän bongasin. Ja suurin harmi onkin että hän pitää tästä ihan yhtä paljon kun minäkin. Mutta onni on se ettei hänellä juuri nyt ollut tälle käyttöä ja sain kun sainkin tämän edes lainaan (vaikka tästä alkaakin nyt maailman hirvein maanittelukampanja, että saisin hänet tämän minulle myymään). Ja jos hän ei pehmene tätä minulle jossain vaiheessa myymään niin toivotaan, että tämä laina-aika kestäisi sitten tosi pitkään (siis ihan tosi, tosi pitkään). Koska, niin kun kuvista näkyy se sopii tänne niin hyvin kuin olisi kotiinsa tullut. Vai mitä olette mieltä?

A dear friend of mine borrowed me this cutest little meat cutting stool that she had just found and fell in love with. When I saw this in her storage I also fell in love, and hard. I knew I'd never find one like this and tried my hardest to buy it from her. So far she's not going to sell it to me, but I'll still keep trying cause as you can see, it looks like it belongs here; my little vintage shop in my porch. Lucky for me she had no place to put it yet so I got to borrow it for a while. And if her heart doesn't melt at my buying attempts then let's hope that that while will last and last (forever).