Sirpaleet tuovat onnea

Kauan siinä taas kestikin ennen kun ilmat antoivat myöden jatkaa keskeneräistä ikkunaprojektia kasvimajassa, mutta nyt se on melkein tehty. Ovet valmistuivat jo pari päivää sitten ja muu lasitus viimeistellään viikolla jahka saadaan lisää lasia muutamaan puuttuvaan reikään (ja lisää paneleita toiseen oveen).

Olipahan taas hullu urakka tämäkin ikkunoiden laitto. Vanhoja pokia muotoiltiin minkä osattiin ja fuskattiin minkä kerettiin, lasia leikeltiin ja ihan älyttömästi särjettiin. Vanhaa lasia ei olekaan niin helppo leikata ja varsinkaan jos ensimmäiset viisi ruutua yrittää tylsällä terällä. Uudella terällä pieneni epäonnistumisprosentti huomattavasti ja tulosta alkoi syntyä enemmän kun sirpaleita. Ja vaikka itse nyt itsejämme tässä kehunkin niin kyllähän tuo näyttää aika hienolle, ihan kun olisivat tuon yläosan pokat aina olleet tuollaisia. Vielä jossain vaiheessa uutta väriä pintaan niin johan alkaa olla huvihuone mallissaan. Ai että. Välillä sitä ihan itsekin ihmettelee että mihin kaikkeen sitä pystyykään kun vaan tarpeeksi kovasti tahtoo. 

The green house is almost glazed and boy it looks good. I can't believe the result is so nice even though we probably broke more glass than we actually put in place. And the frames... oh well lets just hope no one looks too closely. But hey, it's a green house. It's not supposed to be that well built. It needs a little shabbyness to make it perfect. And I think this one is so close to perfect as can be.