Hurmion pöytä

Ostaa paukautin sitten uuden pöydän olohuoneeseen, ihan puhtaasti tunnesyistä. Kun näin tämän ensimmäisen kerran oli reaktioni lähinnä kauhistus, mutta hetken häntä tuijoteltuani vaihtui se syvään ihastukseen. En pystynyt keksimään yhtäkään hyvää tai huonoa syytä miksi en ostaisi tätä pöytää ja niinhän siinä sitten taas kävi, että ostetaan kaluste ja sitten vasta mietitään miten se sopii muuhun sisustukseen.
Kokonsa puolesta tuon ei pitäisi sopia tuohon, mutta mitä pidempään se siinä on ollut, sitä sopivammalta se alkaa näyttää. Ja joka päivä jaksan hurmaantua noista lonkeronmallisista jaloista.
Kaiken kruunaa vielä pöydän ikä. Se on minunkin kohtuullisen huonolla antiikintuntemuksella varmasti sen sata vuotta vanha (ja euron per vuosi siitä maksoin).