Pessimisti esikasvattaa kesäkukkia

En ole enää vuosiin koittanut itse esikasvatella yhtikäs mitään, kun ei niistä ole minun viherpeukalollani tullut yleensä lasta eikä lantaa. Tänä vuonna päätin kuitenkin taas kerran yrittää, kun  on niin kovin kunnianhimoiset tavoitteet puutarhan kesäkukkapenkeissä, että josko se vihdoin onnistuisi ja saisin vähän taimia jo etukäteen omasta takaa, kun ei ole just nyt ketään siinä hommassa auttamassa. Siemeniä on runsaasti istuteltavaksi suoraan maahan sitten, kun sen aika on, mutta osan voi hyvin laittaa esikasvamaan jo nyt.

Kävin ostelemassa uusia pahviruukkuja, istutusmultaa ja vermikuliittia ja pistin keittiön pöydälle pystyyn pienen istutuspajan. Siemeniä olin hamstrannut runsaasti jo etukäteen ja niistä valkkasin mukaan nyt ne, jotka pussiensa mukaan hyötyy esikasvatuksesta.

Isolle tarjottimelle mahtui sopivasti viisi viiden ruukun riviä ja niihin pistelin kuvassa näkyvien siemeniä jokaisen omaan riviinsä. Tämä tarjotin olisi tarkoitus pistää huomenna (kun yöpakkasista ei enää ole uhkaa) porstuaan, jotten heti liian kuivaan ja lämpimään niitä totuta, vaan saavat vähän normaalia lämpötilanvaihtelua päivin ja öin ja ennen kaikkea kunnolla valoa, siellä kun on olosuhteet vähän kuin kasvihuoneessa konsanaan.

Mutta sitten, koskapa pitää pelata ihan varman päälle niin laitoin myös muutaman auringonkukan siemenen itämään, jotta on sitten edes jotain noissa astioissa, jos kaikki muu menee piloille. Näiden kanssa kun lapsikin onnistuu, niin ei voi mennä metsään minullakaan.

Ja nyt sitten pitää olla tarkkana kastelujen suhteen sillä siinä menee kaikki yleensä mönkään ja on pilalla; jos en nimittäin kuivata niitä kastelujen välissä niin sitten hukutan antamalla liikaa vettä. Nyt koitan kaikkeni, ettei noita mokia kävisi ja toivon hartaasti, että tuolta siemenet itäisi taimiksi asti, mutta jos niin ei käy niin en kuitenkaan masennu, kun kaupasta niitä sitten saa uusia. Mutta katsotaan nyt ensin miten näiden kanssa käy eikä viskata sitä kirvestä heti kaivon pohjalle. Raportoin tänne tuloksia sitten, kun niitä tulee.

Put some flower seeds in soil. I'm not usually very good at this so I don't have high hopes of the outcome, but who knows if this is the year I finally succeed.

Hyvin hillitysti pääsiäistä

Taas on se aika vuodesta, kun pitää laittaa esille pääsiäiskoristeita ja siinä hommassa en ole kovin hyvä, tai en siis hirveästi pidä sellaisista normaaleiksi luettavista pääsiäiskoristeista. Mutta jotain olen kuitenkin tässä vuosien varrella ruukannut pistänyt esille, ihan vaan, ettei nyt täysin huomiotta jää tämä juhla täällä.

Yksi minulle mieluisa koristus on tämä mukavasti patioitunut messinkikukko. Se on just sopivan eleetön, mutta silti hyvin pääsiäismäinen, eikä jää kenellekään epäselväksi, että juuri tätä varten se on esille laitettu. Nyt sen seuraksi päätyi nippu hiirenkorvilla olevia taikinamarjan oksia syystä, että pajunkissa-aika on mennyt tässä lämpimässä alkukeväässä ihan jo ohi meidän pihalla. 

Sitten toinen vähän tahaton koristus on tämä ihana rottinkilaukkuni, josta ajattelin tarjoilla pääsiäsimunia sunnuntaina saapuville virpojille ja jonka päälle olin vaan laittanut hetkeksi nipun kuivahtaneita harsokukkia, kun otin niistä maljakon muualle, mutta koskapa se olikin niin nätti siinä, niin jätin silleen.

Nyt on just sopivasti pääsiäisfiilistä minun makuuni tässä eteisessä. Laitan ehkä vielä pari koristetta muuallekkin, ettei jää ihan näin pelkistetyksi koko huushollissa tämä juhla, mutta yhtä hillitysti, kun tässä tilassa tietenkin.

My very, very subtle easter decorations in the hall.

Keittiövitriinin kevätsiivous

Kevätsiivosin keittiön vitriinikaapin sisällön ja samalla lajittelin sieltä tavaroita pois sen mukaan, mitkä olivat turhiksi käyneet tai muuten vaan väärässä paikassa. Tuli paljon parempi järjestys sisälle, kun tavarat on aseteltu enemmän sen mukaan mitä tuolta useimmin tarvitsee ulos ottaa.

Nyt on maljakot, lautaset, lasit ja muut sopivasti käsillä ja kaikenmoinen ylimääräinen tänne kulkeutunut roina poissa häiritsemästä järjestystä. Jäi vielä niin kivasti tilaa ylikin, että sain vähän stailailtua kuivakukkia ja koristuksia sinne mukaan, kun minun mielestä näin nätissä kaapissa pitää olla nättiä myös sisällä.

Tänne on valikoitunut siällöksi vähän sitä sun tätä ja enimmäkseen ihan ulkonäkönsä perusteella, tai siksi, jos sopivaa paikkaa ei muualla ole ollut, kuten nyt isoja tarjoilulautasia tai pino pienempiä kahvikupin alusia. Seassa on sulassa sovussa myös kukkamaljakoita ja kynttilänalusia, jotka onkin näppäriä keittiössä kattauksia ja koristuksia varten.

Kivointa myös se, että kaikki astiat, maljakot ja tykötarpeet on nyt tiskailtu talven pölyistä niin, että tuolta voi taas vain ottaa esineitä käyttöön ilman, että heti tarvitsee niitä alkaa uudestaan putsailemaan. Nyt tuolla on vaan niin nättiä sisällä, että melkein tekisi mieleni jättä nuo ovet auki, että voisin sitä koko ajan käydä vaan ihailemassa.

Nämä hauskat porsliinisammakot oli myös pakko laittaa oikein esille, vaikka tuolla kaapissa ne ovat majailleet ennenkin, mutta enemmän piilon puolella. Nämä ovat isoäitini ja hänen siskonsa aikoinaan käsin maalaamia aarteita ja tunnearvonsa lisäksi tykkään kovin niiden veikeästä ulkonäöstä. Oikein sopivat pikkuiset yllättäjät kaapin hyllylle.

Tidied up this cabinet of excess clutter and made it as pretty and functional as possible. Now it's so cute inside I have to go peek in all the time just to see it again.

Nyt on täkki paikkailtu

Huhtikuu alkoi vahvasti sohvan pohjalla flunssaa potiessa ja kaikki sisustushommelit siivouksesta lähtien ovat olleet nyt iloisesti viikon tauolla, mutta onneksi ihan kädettömänä en ole siellä sohvatyynyjeni seassa makoillut, kun sain paikkailtua siinä niiskuttelun lomassa tämän peittoprojektini loppuun.

Ei niitä enää niin hirveän montaa paikkaa ollutkaan jäljellä ommeltavaksi, mutta aivan hyvä tahti oli tehdä hitaasti pari paikkaa silloin tällöin, kun siltä tuntui. Peittoa ei ole vielä näihin kuviin pesty ja siksi kovin rypyssä kaikki, mutta silti siitä näkee miten liikkis siitä tulikaan. Jotenkin niin helluset nuo hieman vaihtelevalla tarkkuudella tekemäni pienet ompeleet noissa paikkalapuissa, on kerrassaan kiva käsityön fiilis tässä nyt.

Tuo värimaailmakin napsahti niin kivasti kohdilleen ja kokonaisuudesta tuli just eikä melkein ihan täydellinen makuuni. Nyt on jokainen koirien pureksima ja raapima reikä ja palkeenkieli piilossa paikkalappujen alla, jopa ne ihan minipienimmät, kun ajattelin, että ne siitä kuitenkin heti suurenevat ja kivampi paikata nyt kerralla kaikki. Koirat tosin tätä eivät siis enää itselleen saa ja ovatkin kaiholla tätä katselleet aina kun se sylissäni on paikattavana ollut. (Tosin, jos joskus haluan tähän vielä lisää paikkoja voin sen heille antaa muutamaksi viikoksi nujuttavaksi ja sitten paikkailla sen tulokset.)

Tässä vielä kuva toisestakin puolesta. Tässä on nyt yhteensä 62 paikkaa. 34 toisella puolella ja 28 toisella. Melkoinen määrä pieniä ompeleita ja aika monta kertaa tuikattu neulalla omaan sormeen, mutta kyllä on ollut kaiken sen vaivan arvoista!

I got the flu and had to stay on the sofa for a week, but it gave me time to finish this patching project with no hurry. I really love the outcome, it is just so cute! 

Pyörähdys makuuhuoneessa

Värjäilin joku aika sitten yhden kirppikseltä viime kesänä löytyneen kesämekon pesukonevärillä vähän rusehtavammaksi ja ripustin sen makuuhuoneen kaapin oveen ihan vaan hetkeksi, kun se sitten unohtuikin siihen moneksi päiväksi. Mutta kun se siinä roikkuessaan sopi niin hyvin tuon muun sisustuksen kanssa niin annoin sen olla siinä ikään kuin koristeena kesää odotellessa. 

Viikonloppuna tein tännekin vihdoin suursiivouksen pyyhkimällä ne pölyt, mitä ei talven pimeydessä ollut imuroinnin yhteydessä huomattu, mutta nyt aurinkoisina päivinä huomasi sitäkin paremmin. On se jännä kyllä miten paljon kivammalta huone nyt tuntuu kun tietää varmasti, ettei siellä lymyile pölypalleroita enää missään.

Ja vielä on villamattokin lattiassa vaikka olenkin ajatellut sen pian kesäsäilöön tuosta pistää. Se on ollut kyllä niin ihanan pehmeä ja lämmin aamuisin ja iltaisin paljaiden varpaiden alla, vaikkei tänä talvena näillä leveysasteilla kovin kylmä ole ollutkaan. 

Hauskasti myös esillä vintin ovessa nuo ties montako joulua sitten tapeteista ja lahjapaperista askartelemani vekkikoristeet, mutta kun niille ei ole mitään sellaista paikkaa missä eivät rikki saattaisi mennä niin ovat sulostuttanett sisustusta tässä huoneessa siitä asti sitten vuoden ympäri. Tästä syystä varmaan omiin silmiini eivät ole enää aikoihin edes joulukoristeilta näyttäneet.

Did a good clean in this little bedroom on the weekend and now it looks so nice in the bright sunshine. The dress on the door I dyed a while ago and it stayed there just cause it fits the color scheme of this room so nicely.

Koiria ja ruututyynyjä

Meinasin vaihdella sohvalle tyystin eriväriset tyynynpäälliset tänään, mutta fiilikseni olivatkin vielä niin kovin beiget, että jätin keväänvihreät kaappiin ja otin ruudullisia tilalle. Jos sieltä nyt on vielä takatalvea tulossa niin pidetään tätä värimaailmaa siihen asti, kun se alkaa vihertää oikeasti myös ulkona.

Tuskin olin taas saanut edes vaihdeltua nuo päälliset tyynyjen asettelusta puhumattakaan ilmestyi siihen paikalle perheen pienet sisustusassistentit ja ilmoittivat, että kiitos hyvä tuli. Nämä karvakorvat pitävät hyvin huolen tästä sohvan ulkonäöstä mylläämällä sen oman mielensä mukaan ja siihen ollaan täällä jo niin totuttu, että sohva näyttää ihan väärältä, jos siihen olisi kaikki tyynyt ja peitteet kauniisti aseteltu.

Put a little lighter tone on the pillowpile on this sofa, still quite beige though, but I'm just not ready for spring greens in this room until the spring is actually going to be here.

Peiton paikkausmania

Olen tässä viime päivinä jäänyt ihan hirveään paikkaamis-koukkuun, enkä millään malta lopettaa ompelemasta noita paikkoja tähän peittoon, vaikka ranteet ja sormet ovatkin vahvasti sitä mieltä, että muutaman päivän tauko tekisi ihan hyvää jo. Mutta kun jokainen uusi paikka saa sen näyttämään vaan kivammalta ja kivammalta on niin kovin vaikeaa lopettaa.

Alun perin noita paikkakankaita oli vain neljä plus ne vanhat paikat mitä peitossa jo oli. Kaipasin kuitenkin sinne lisäksi vielä jonkun vähän erilaisen kuosin ja ruskean sävyn ja löysinkin siihen sopivasti yhden ruudullisen lastenpaidan kirppikseltä, josta sain leikeltyä mukavasti lisää paikkapaloja.

Sitten silittelin ne valmiiksi ja ompelin reikien päälle peittoon, järjestykseen mikä nyt milloinkin silmiini hyvältä näytti. 

Projekti on edennyt jo hyvän matkaa yli puolivälin, ehkäpä jopa kolmen neljännestäkin. Laskin tuossa että paikkoja on molemmilla puolilla yhteensä jo peräti 48, kun mukana on ne vanhatkin, joiden tarkkaa lukumäärää en enää edes muista. Aika paljon on siis tullut jo ommeltua, mutta vielä on matkaa maaliin asti. Ehkä pidän nyt kuitenkin vähän paussia, sillä vaikken haluaisi niin muitakin hommia olisi täällä kotona tehtävä, eikä vain jokaista vapaata hetkeä istua neula ja lanka kädessä.

Been patching up this blanket every day now and it's coming along nicely. It' s so addicting to see how it turns out cuter and cuter the more patches go on it. I really should let my hands and fingers rest a bit, but I almost can't stop doing this because it's so much fun. 

Liinoja tyynyihin tilkkukankaista

Unohdin tuossa edellisessä postauksessa mainita, että näistä tilkkukankaista oli tarkoitus myös ommella tyynyliinoja asuntovaunulle eikä kaikkia pilkkoa paikoiksi siihen täkkiprojektiin. Näistä riittää helposti yksi liina kustakin sävystä paikkapalojen lisäksi ja eilen ehtoolla tein niistä jo ensimmäiset kaksi.

Tein toiseen liinaan tällaiset hauskat röyhelöreunat, koska sellaisia teki mieli tähän kuosiin tehdä.  Tuli hirmuisen tiukat pliseeraukset, mutta onneksi pesukone sitten hoitaa nuo vähän epäsäännöllisemmän näköisiksi. Kangas on näin uutena niin kovin suoraa ja sileää, mutta toivon mukaan rypistyy käytössä sitten rennommaksi. 

Toisen liinan tein ihan vaan tuollai tavallisesti, koska näitä on tarkoitus pitää sitten asuntovaunun sängyssä päällekkäin petauksessa. Sointuu paremmin ja erottuvat edukseen, kun toisessa on röyhelöt ja toisessa ei. Ihan hirveän kivat tuli näistä kyllä ja samoja kuoseja löytyy sitten paikatusta peitosta myöhemmin myöskin. Ai että!

I made these two pillow cases from the fabrics I got for my "quilting" project. One with fringes and one without. Looks so pretty together, can't wait to get to try these out in my caravan.