Kesälaveri vanhaan sohvaan

Askartelin tähän uuteen terassisohvaan, eli vanhaan sivustavedettävään sen alkuperäisen laatikon tilalle tällaisen vähän lisää korkeutta tuovan laverin. Tällai ei tarvitse sitä hankalaa laatikkoa käyttää ja saa sohvaan vähän miellyttävämmän istuinkorkeuden sekä säädettävän syvyyden. (Alkuperäinen laatikko on hyvässä tallessa ja sitä käytetään sitten kun sohva siirtyy sisätiloihin talveksi.)

Tämä rakentui siitä vanhasta tekemästäni pihasohvasta, joka oli jo melkein tiensä päässä, mutta kuitenkin vielä niin tukevaa puuta, että se kannatti purkaa palasiksi ja pistää osat uusiin hommiin. Se oli muuten ihan kiva sohva, mutta koskapa sitä säilyteltiin talvet ulkona (lumihangessa) ei se olisi enää kovin pitkään kestänyt ja siinä oli aina niin iso homma se putsailla talven jäljiltä käyttökuntoon. Viime vuonna oli jo kasvatellut sammalia pintoihinsa ja ne vielä tuossa uudessa laverissa vähän värinä näkyvätkin, mutta eivät siellä patjan alla haittaa varmasti yhtään ketään.

Patjan kanssa onkin sitten ollut vähän haasteita, kun tein siitä ensin ihan liian pitkän ja pitäisi vielä lyhentämisen lisäksi jaksaa ommella siihen sellaiset läpiompeleet vähän niin kuin napin paikkaa merkkaamaan, mutta ilman nappeja, enkä ole vielä jaksanut. Muuten se näyttää kyllä tosi hauskalta värjätyssä raitakuosissaan tuossa ja tulee olemaan varmasti ihan supernätti sitten kun sen valmiiksi saan, mutta mikään ei ole tänään estänyt tuossa loikoilua keskeneräisenäkin.

Käytin siihenkin kierrätyshengessä sen vanhan sohvan pellavapatjan sisälmykset, onnekkaasti oli sitä samaa vaahtomuovisilppua jemmassa vähän lisääkin, että sain tästä tähän sohvaan pidemmän.

Tein vielä tuohon laverin etureunan alle vanhoista rukinosasista tuollaiset söpöt jalat, niin kuin siinä alkuperäisessä laatikossakin on, että on tyyli mahdollisimman oikeanlainen ja antaahan nuo tuossa myös sitä tukeakin, jos ja kun laveria tuosta täytyy vielä eteenpäin vähän vetäistä. Se kuitenkin selviää vasta sitten kun tuo patja on valmis ja näen, että mihin mittaan se ompeleiden avulla litistyy.

Nyt vaan ei millään halua olla sisätiloissa ompeluhommissa, kun voisi vaan loikoilla tuossa sohvalla pikkukoirien kanssa, mutta ei kai tässä vielä hirveä kiire mihinkään olekaan. 

Made this lath bottom to this old sofabed so it could be used out here on this deck with a thicker mattress instead of.the box it originally has. The mattress still needs to be cut down a little and tufted without buttons, but since it's been so nice outside these couple of days, I haven't been in a hurry but  laid there enjoying the weather instead.

Kesäverhojen valossa

Kun vihdoin alkaa olla öisinkin niin lämmintä, ettei ikkunoista enää vedä sain aikaiseksi ottaa paksut samettiset talviverhot alas olohuoneen ikkunoista ja siellä alla piileskelleet bambuverhot pääsevät taas oikeuksiinsa. Olin jättänyt ne sinne alle koko talveksi joten nyt ei tarvinnut muuta tehdä, kun pyyhkäistä pölyt pois pinnoista ja pistää narut näkösälle säätelyä varten.

Tykkään hirveästi tuosta miten valo siivilöityy noiden lävitse, tulee ihan sellainen hotellimainen fiilis, niin kuin olisi jossain kaukomailla. Ovat kuitenkin tarpeeksi tömäkät estämään paahteisimman auringon porotuksen, mutteivät kuitenkaan pimennä huonetta liikaa, vaikka päiväsaikaankin olisivat kokonaan kiinni. Telkkarin katsojalle oivalliset estämään tästä pohjoisikkunasta vastapäisen valkoisen talon heijastukset ja etelään antavasta isosta ikkunasta riittää alkuillasta, että on vain puoleenväliin suljettu. 

Iltapäivästä pitää olla bambuverhojen tässä ikkunassa kuitenkin aivan kokonaan auki, jotta pikkukoirot saavat nautiskella päiväunensa auringonsäteiden lämmössä. Kesemmällä näitä ei enää niinkään tarvitse säädellä, jollei kovin kova helle tule. Puihin kun tulee lehdet pihalla ei tähän huoneeseen enää niin liian suorasti paistele tai heijastele, että ihan alas asti pitäisi verhot laittaa, mutta nyt on kyllä hauska iltaisin fiilistellä tuolla säleiden siivilöimässä valossa.

Finally it's warm enough to take the winter curtains off these windows in the living room and use only these bamboo ones that were under there the whole winter. I just love how the light comes through them, it gives this room a nice resort-hotel-like-vibe.

Sopiva löytö omalta seinältä

Kevätsiivoiltiin muutama viikko sitten yläkerran aula ja siinä samalla tein sieltä ihan hirmuisen hyvän löydön, jolle olin itse jo vähän sokeutunut. Tämä on niin hauska paikka tämä piskuinen aula, ettei siihen tule itse kiinnittäneeksi niin paljon huomiota, kun pääasiassa siitä vain kuljeskelee ohi noihin makuuhuoneisiin.

Niin kun kuvista näkyy tässä on tilaa vähän niukalti tuon tiukasti alas laskeutuvan katon vuoksi. Korkeuttakaan ei tuossa ovien kohdalla ole kun just ja just se 2,1 metriä ja ihan reunalle päästäkseen pitää siis kyykkiä ja kumarrella melkoisesti. Ollaankin koitettu pitää tämä tila enimmäkseen avoimena, mutta eihän se ikinä sellaisena aina pysy, vaan kerää varsinkin talviaikaan kaikenmoista ylimääräistä tavaraa tuonne matalalle seinustalle ja niitä sitten saa aina näin keväsiin siitä muualle lajitella.

Olin haaveillut että saisin laitettua kaikki koristetyynynpäälliseni tuon ruskean kaapin alahyllyltä nätisti johonkin kivaan matkalaukkuun tai laatikkoon, josta ne näppärästi kerralla näkisi. En vain (onneksi) ollut löytänyt sopivaa, kun siinä taannoin siivotessa silmät osui yhtäkkiäå tähän hauskaan valkoiseen pikkukaappiin tässä seinällä, jonka rakentelin tuon muutamia vuosia sitten pelkästä ovesta tuohon. Se on pääasiassa toiminut siinä puolityhjänä koristuksena eikä siinä ole ikinä oikein säilytelty mitään järkevää, kunnes nyt välähti; muut rojut pois ja tyynynpäälliset tilalle!

Ja ai että kun se toimii nyt niin hyvin tässä uudessa tarkoituksessaan! Nyt näkee kerralla värivalikoiman päällisiään eikä tarvitse kyykkiä tai kumarrella niitä valikoidakseen, sen kun ottaa vaan. Siellä on sulassa sovussa kaupasta ostellut, itse tehdyt ja kirppistellyt osa jo monen monituisen vuoden ja muodin takaa, mutta mikäs niitä on tuossa vieläkin säilöessä. Ihana on myös, että tilaa on vielä tarpeeksi löytää vielä muutama lisääkin, jos sopivia vaan vastaan jostain tulee.

Ihan parasta kyllä tämä, kun keksii johonkin ongelmaansa ratkaisun ihan omasta huushollista. Pitää vaan välillä katsella paikkoja vähän erilaisin silmin, eikä aina kulkea ohitse vaan.

Needed a place to store all my pillowcases and found the perfect spot in this white wall mounted cabinet upstairs. Been walking past that for years before I had this idea. Now it's so easy to go and pick the perfect pillowcases to use, as before I had to kneel down in this low space to rummage them from the lower shelf of the brown cabinet.

Ei enää korppia kaapin päällä

Tein muutama viikko sitten melko hirvittävän havainnon törmättyäni puoliksi sattumalta netissä tietoon, ettei yksityishenkilö saa omistaa rauhoitetun lajin täytettyä yksilöä, ei edes siinä tapauksessa, että yksilö olisi täytetty jo silloin kun lajin rauhoitus ei vielä ollut voimassa. Varmistin tämän tiedon vielä soittamalla Ely-keskukseen ja totta tuo on; luonnonsuojelulakimme kieltää yksiselitteisesti yksityishenkilöitä pitämästä hallussaan rauhoitettua eläintä tai sen osia missään muodossa. 

Olin siis rikkonut lakia pitämällä hallussani täytettyä korppia, koska korppi on rauhoitettu niin kun on muuten suurin osa kaikista muistakin maamme lintulajeista. Lievästi ilmaistuna nousi aika kylmä hiki otsalleni sen puhelun aikana, vaikka ei tästä minulle mitään sanktioita tullut, mutta korpista olisi pikimiten hankkiuduttava laillisin keinoin eroon ja vaihtoehtoja siihen oli tasan kaksi; joista ensimmäinen olisi pakata se huolellisesti ja toimittaa hävitettäväksi polttokelpoisiin jätteisiin tai tarjota sitä taholle, jolla lupa rauhoitettujen täytettyjen eläinten hallussapitämiseen on.

Tartuin tietysti oitis ensin tuohon toiseen vaihtoehtoon ja tarjosin korppia Luonnotieteelliseen museoon  ja muutaman päivän päästä sainkin heiltä vastauksen, että ottavat sen mielellään kokoelmiinsa sinne! Että varsin onnellisesti päättyi tämän täytetyn korpin taru kappini päällä sitten. 

Samaan syssyyn kävin läpi myös muitakin kokoelmiani ja hävitykseen lähti mm kaikki sellaiset linnunsulat, joiden tarkkaa alkuperää en tiedä sekä muutama kuivattu ötökkä, joiden lajia en pystynyt määrittelemään. Vielä pitää käydä läpi muutama kaappi ja tarkistaa kaikki eloperäiset asiat ennen kun voin taas hyvillä mielin nukkua yöni rauhassa tietäen, että luonnonsuojelulakia en ainakaan enää tietämättömyyttäni täällä riko.

P.S. Ja yhtään ei muuten harmita korpista tai muista luopuminen tämän vuoksi. Tuon lain tarkoitus kun on suojella näitä lajeja siltä, että niitä turhuuksien vuoksi tapettaisiin ja/tai niiden osilla käytäisiin sitten kauppaa. 

P.P.S. Jos sinulla siellä ruudun toisella puolen heräsi kysymyksiä aiheesta niin hyvät neuvot saa ihan tästä Ely-keskuksen nettisivuilta ja jos sieltä ei selkene niin heille voi aina myös soittaa.

Turned out that the stuffed raven I had on top of this cabinet was actually illegal for a private citizen to own so I donated it to Natural Museum at University of Helsinki.

Ruudullisia unia

Rakkauteni ruutukuosisiin petivaatteisiin sen kun jatkuu, kun törmäsin second handina tähän pikkuruutuiseen tuplapussilakanaan, joka oli heti kotiutettava kokoelmiini. Käytettynä sen puuvilla on just mukavasti pehmennyt ja se pääsikin pesun jälkeen suoraan sänkyyni muiden pikkuruutujen kera tietenkin. Mietin hetken, että olisipa kiva jos löytyisi vielä kaikki tyynyliinatkin ruudullisina, mutta ehkäpä on hyvä jättää tilaa vähän muillekin kuoseille tai kuosittomuuksille, ettei nyt ihan vallan ruudullisiksi muutu kohta unetkin. 

Mutta hauska on sänky nyt pelkällä beigellä vuodevaatetettuna, kun siinä yleensä on enemmän väriä käytelty. Sopii hyvin ja näyttää rauhalliselta, kutsuu nukkumaan, ainakin minua.

Meillä kuivatellaan lakanat pyykkinarulla ja sen jälkeen viikataan kaappiin ilman mitään venytyksiä tai muita silottavia toimenpiteitä. Mankelia en omista, joten puhtaat lakanat on aina vähän vekillä tai kurtulla jostain, mutta minusta se on vaan hirmuisen kotoisaa. Ihan sileässä sängyssä en varmaan osaisi ollakaan, mutta tähän voi vaikka hypätä uimahypyllä tuosta vierestä jos siltä sattuu tuntumaan.

Taannoin kirppistellyt puuvillamatotkin ovat  jo päässeet makkarin lattioille. Ne pesaisin kätevästi käsin pienessä kylpyammeessamme ja kuivattelin olkkarin takan päällä, kun vielä sitä joka päivä lämmiteltiin. 

Nyt niitä pitää vissiin alkaa takoissakin taas vähän puita poltella hetkeksi, mikä ei ole lainkaan hassumpi asia, kun lakanapyykkiä olisi just vähän kertynyt. Tähän aikaan vuodesta kun on ulkona vähän huono vielä kuivatella eikä sisällä kuivu niin nopsaan ilman lämmitystä niin takoilla saa mukavasti potkua kuivatteluhommiin, niiden lämmön avulla kuivuu pyykit samoissa huoneissa niin että melkein suhina kuuluu.

Mutta onpa vaan kiva mennä tänään nukkumaan ensimmäistä kertaa uuden pussilakanan alle. 

My love for gingham bedding got to a new level when I found this second hand duvet cover. After I washed it I just had to put all my gingham linens in to my bed, just to see how it would look. I wonder if I'll see checkered dreams in there now too.

Toukokuisella pihalla

Kyllä nyt on säät hellineet viime päivinä niin paljon, että tuntuu jo ihan kesältä, vaikka kevättähän tässä vielä pitäisi elellä. On tullut kyllä nautiskeltua auringosta ja sitähän tällä pihalla nyt riittää, kun puissa ei vielä ole lehtiä kun vasta nimeksi. Laitettiin vapuksi jo pihakalusto paikoilleen varjoineen ja pari lyhtyä sinne tänne tuomaan vähän juhlafiilistä ja koskapa niin kivaa fiilistä tuonne nyt tuovat ovat saaneet sinne jäädäkin.

Kevätsiivoilut pihalla ovat näitä nurkkia lukuunottamatta vielä ihan vaiheessaan, mutta en ole nyt kovasti pitänyt kiirettä niiden kanssa vielä. On kivampi tehdä ajan kanssa kukin nurkka erikseen, kun kerralla raataa kaikki, miettiä että mitä tänä vuonna olisi missäkin.

Mutta yhden asian kanssa kiirehdin kyllä ja se oli tämä taannoin tekemäni naruteline tuonne kasvihuoneen hyllylle. Sen vein sinne heti, kun sain pahimmat pölyt tuosta pyyhkäistyä alta ensin ja sehän näyttää siellä just niin ihanalta kun kuvittelinkin!

Hauska havainto oli myös että tämä vasta hankkimani hieno tulppaanilaatikko istuu kasvihuoneen seinälle pystypuiden väliin kuin hansikas. Kokeilin sitä siihen ihan vaan huvikseni, kun sille sopivaa säilytyspaikkaa tuolta etsin ja nauratti oikein, kun se siihen istahti niin millilleen, että pysyy vallan paikoillaan tuossa ilman mitään apuja. Siinä saa olla nyt säilytyksessä sitten ja siitä sen saa näpäkästi matkaansa, kun tarvis tulee.

Muualla pihalla vihertelee jo kivasti ja siellä täällä lojuu vielä männä joulun kransseja siinä toivossa, että niistä neulaset saisin noihin kukkapenkkeihin etanoita kiusaamaan, mutta aika tiukasti pitelevät vielä havut kiinni neulasistaan tuolla nyt. Eiköhän ne onneksi sieltä pian ala varista, niin saan korjattua nuo renkulat talteen taas ensi joulua varten ja jos eivät niin hauskojahan nuo on kyllä kuivattuinakin, muuttuvat oranssisiksi auringonpaisteessa ja voisivat olla aika hauskoja jo heti syksyllä pistää esille.

Mutta vielä en ole ulos kukkasia laitellut muuta kun tuuletellut niitä vähän portailla välillä. Kuuleman mukaan ne saa laittaa ensi viikolla hetkiseksi vielä sisällekin, kun lupailevat taas jotain takatalvea tänne etelää myöten. Mutta sepä ei minua haittaa, on niin paljon vielä kaikenlaista tekemistä sisätiloissakin, että ihan hyvä vaan, ettei mene kaikki aika tuolla puutarhassa lenutessa nyt.

The weather has been very wonderful for the past couple of days and this small garden has started to turn a little green already.