sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Vähän unohduksissa

Ei olla tänä kesänä paljoa vietetty aikaa kasvihuoneessa, eikä juuri yhtä kurkkua lukuunottamatta kasvatettu siellä yhtään mitään syötävääkään. Uusi terassi on vähän vienyt huomiota tältä. Enimmäkseen se on ollut tuolla omissa oloissaan vaan, hämähäkit vähän kutoneet seittejäänkin. Mutta on siellä silti nättiä sisällä ja tänään hengasin siellä vähän aikaa, just ennen kun ukonilma pärähti päälle ja kasteli koko pihan vihdoin kunnolla.

Siellä on majaillut nyt kohta juhannuksesta asti ystävältä lainassa oleva korituoli, jota aion testailla asuntovaununi kanssa, jos vaan säät sallivat vielä yhden reissun tehdä. Se sopii tuonne kasvihuoneeseen kyllä väriltään ja tyyliltään niin hyvin, että melkein tekisi mieli olla palauttamatta tätä takaisin laisinkaan...

Mutta koskapa se ei ole oma ja nurkkiin ei täällä tällainen talveksi mahdu, täytyy sen matkata kotiinsa kun kesä loppuu ja se on ihan hyvä sillä kalusteita meillä kyllä tähän tilaan riittää. 

Kasvihuoneessa pitää kyllä nyt tehdä suursiivous ja järjestellä se taas nätiksi, sillä kun illat alkavat viiletä on täällä hauska viettää aikaa, varsinkin silloin, kun sade ropisee peltikattoa vasten.

In the greenhouse. We haven't spent that much time in here this summer since the new deck is so nice. 

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Sorvattuja jalkoja

En voi vastustaa huonekaluissa nätisti sorvattuja jalkoja, ne ovat mielestäni vaan kaikista parasta mitä voi olla. Olenkin nyt tänä suvena ollut onnekas, kun vastaani on tullut jo nämä kolme ihanaa kalustetta, joissa maailman kauneimmat sorvatut jalat on.

Ensinnä tämä vanha pikkupöytä, jonka ostelin jo reilu kuukausi sitten Torista ihan pelkästä päähänpistosta. Se on mitoiltaan juuri tarpeeksi pieni, että se sopii vähän sinne sun tänne ja on näppärä siirrellä tarpeen mukaan minne nyt milloinkin haluaa. Tykästyin sen muotoihin ja totesin, että siitä tulee oivallisen tyyliin sopiva apupöytä tähän huusholliin. Se on nyt vielä istuksinut minulla kasvihuoneessa odottelemassa sillä sen kansi on vähän käyrä ja kostea ilma avittaa sen oikaisussa. 

Alkukesästä löysin myös tällaisen jo vähän kulahtaneen puutarhapöydän, jossa myöskin ihanat sorvatut jalat. Näitähän saa myös uutenakin, mutta hinnat ovat lompakolleni aika suolaiset ja väri ehkä vähän liian fiini tähän miljööseen, mutta tässä harmaantuneessa yksilössä on charmi niin kohdillaan kun olla ja voi.

Tämä on toistaiseksi vain pyörinyt ympäri pihamaata etsien sitä oikeaa paikkaansa, mutta jos se ei tänä suvena sitä löydä niin ehkä ensi kesänä sitten.

Ja viimeiseksi löysin reilu viikko sitten paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä tämän vanhan pikkupenkin, joka on just se mitä etsin silloin talvella, kun rakensin pikku-makuuhuoneeseen vastaavan. Se rakentelemani saa nyt lähtöpassit, koska arvostan tätä aitoa vanhaa niin paljon enemmän, mutta pienen entrauksen tämäkin ensin tarvitsee. Runko on löysä ja pinnat rispaantuneet ja vanhassa päällisessä lienee koita, joten vähän työtä se vaatii ja uudet pehmusteet ennen kun sen sängynpäätyyn saan.

I just love turned legs in a furniture and can't resist a good find like these three I got this summer. 

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Sittenkin parempi vaihtoehto

Piti laittaa se Porista löytynyt seinävalaisin tähän eteisen peilin päälle, kun sitten menin ja löysin Torista läjän vielä nätimpiä vanhoja seinävalaisimia. Näissä on vaan niin paljon hienompi kiinnitys ja runko sekä ennen kaikkea patina, että oli pakko hylätä se aiempi ja kokeilla tällaista.

Tässä oli ostaessa kiinni hyvin erilainen kupu, mutta pohdittuani asiaa ystäväni kanssa päädyin kokeilemaan siihen suutarinkupua tilalle ja sehän toimii paremmin kuin hyvin. Polttimoa ei vielä sopivaa ole, eikä koko viritys ole kiinni sähköissäkään, mutta se ei estä minua olemasta hirveän onnellinen tästä löydöstä, sillä tuo on tuossa mielestäni vaan niin kaunis.

Minulla on näitä runkoja nyt yhteensä kolme kappaletta ja hirveä hinku laittaa ne kaksi muutakin käyttöön johonkin. Olen kierrellyt kämppää edestakas ja mallaillut niitä sinne sun tänne, mutta vielä en kaikille paikkaa keksinyt. Täytyy siis pistää jemmaan nuo loput ja ottaa käyttöön sitten kun varmasti tiedän mihin, mutta tämä yksi on nyt erittäin hyvä tässä. 

Iski myös muualla vähän valaisimenvaihtofiilikset päälle tästä johtuen, mutta niistä kerron lisää sitten tuonnempana, täytyy ensin hoitaa nämä ensimmäiset toimimaan.

Got this vintage wall lamp and fell in love. I was supposed to put a totally different lamp here, but since this one is sooo cute I had to change my plans. It originally had a much more romantic shade to it, but after talking with my friend I decided to try this shoemaker shade instead and it works so much better here. I got three of these lamps now and a huge urge to use them all around this house, but so far  I haven't figured out where yet.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Paikalleen kertynyt

En oikein keksinyt tälle pihan vanhalle oleskelualueelle mitään järkevää käyttöä uuden terassin valmistumisen myötä, joten se jäi siihen elämään vähän omaa elämäänsä. Tässä yksi päivä sitä katselin ja tajusin sen olevan tosi nätti just noin, kun siihen on vaan kerääntynyt erinäisiä tavaroita kauniiksi asetelmaksi. Asettelin kaiken vaan vähän paremmin ja siitä tuli niin kiva, että enää ei tarvitse kyllä tälle kesälle miettiä mitään muuta mitä tuohon laittaisi.

Yksi ihana ystäväni kasvatteli minulle keväällä siemenistä taimia, kun harmittelin hänelle, miten huono olen siinä hommassa itse ja ilokseni olenkin nyt saanut nauttia esimerkiksi tästä tuoksuherneestä, jota olen kovin turhaan itse yrittänyt parikin kertaa saada kasvamaan ja nyt semmoinen täällä kukkii! Se sopii niin kivasti tuohon vanhaan pajukoriin jota on melko helppo myös siirrellä sen mukaan, missä kulloinkin parhaat olosuhteet herneelle on ollut. 

Penkki on lojunut minulla tuossa viime talvesta asti ja sen ylä oleva sammaltähti samaten. Tähteä pidän kyllä enimmäkseen maata vasten ja se onkin kuivista kausista huolimatta edelleen pysynyt suhteellisen vihreänä. Jos tässä oikein hyvin käy saan siitä vielä oivan koristeen ensi talveksi myös. 

Pienet peltiruukut kirppistelin jo maaliskuussa ja nyt ne pääsivät käyttöön aidalle roikkumaan. Niissä on kiva pitää milloin mitäkin oksia tai kukkia koristeena ja tuomassa vähän vihreää ruskean aidan pintaan.

Laakeripuu on nauttinut kesästä paikallaan tynnyrin päällä aidan nurkassa, se on kasvattanut ihan huimasti uutta vihreää ja kaipailee jo ehkä vähän isompaan ruukkuunkin juurinensa. Annan sen vielä viihtyä tuossa syksyyn asti ennen kun kaivelen sille jostain hitusen isomman astian sisällä portaikossa talvehtimista varten.

Samainen ystävä joka minulle taimia kasvatteli antoi minulle myös tuon peltitarjottimen, joka sopi kuin nakutettu tuohon tynnyrin päälle kanneksi. Olin semmoista koittanut sopivaa etsiä jo vaikka kuinka ja kauan ja oli niin tyydyttävää kun tuon tuonne laitoin ja se sujahti tuohon niin kuin olisi varta vasten siihen tehty.

Muutoin tuonne on kertynyt keikenmoisa puutarhatyökaluja, mitä silloin tällöin tarvitsee, kuten lakaisuväline, talikko ja kastelukannuja, seassa vähän ruukkukasveja sekä koristeita ja minusta ne on hurjan hauskat just noin. Näyttävät nätiltä ja ovat näppärästi käsillä, kun tarve iskee.

The nook in my yard that used to be our hang out space has become a pretty collection of all kinds of garden stuff almost all by itself. I just arranged everything a little and it became such a pretty collection to look at.

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Kirppislöytöjä Porista

Tietenkin jos Satakunnassa käy lomailemassa tarkastetaan myös paikallinen kirpputoritarjonta. Tällä kertaa piipahdettiin Porissa ihan vaan muutamalla kirpputorilla, mutta löytöjä tuli kyllä useammankin edestä. Niin kun kuvasta näkyy on saalis melkoisen mukavan näköistä vanhaa tavaraa ja suurin osa ihan huutavaan tarpeeseenkin osteltu tällä kertaa.

Ensinnä pitää esitellä tämä ihana vanha hinkki, joka löytyi Retrolinnasta Ulvilasta. Näin sen siellä heti sisääntullessa eteisessä ja tiesin vihdoin löytäneeni keittiön pöydälle katseen kestävän kierrätysämpärin kompostijätteelle. Tämä on hommaan mitä täydellisimmän kokoinenkin ja kansi ja puukahva kruunaavat kokonaisuuden. Ei ole enää kompostit meillä missä tahansa mikälieastiassa tämän jälkeen, nyt kun näin nätti yksilö avittaa siinä hommassa.

Peltisen kukkaruukun bongasin Patakakkosesta ja ostin sen osin  koska se oli niin hävyttömän halpa ja osin, koska esimerkiksi aina jouluisin tarvitsen näitä pieniä peltiruukkuja vaikka ja mille eikä niitä koskaan ole tarpeeksi. Sieltä tarttui mukaan myös tuo vihreä rikkaruoho (raunioyrtti), jonka ostelin kokeeksi, josko saisin sen puutarhassani viihtymään, kunnes kotona huomasin, että minullahan on sitä jo ja se ei juuri viihdy, mutta keksin että kokeilen kasvattaa vaikka ruukussa sitä sitten.

Patakirppikseltä Porin puolelta löytyi tämä maailman kaunein entivanhainen eväskori, jonka jo kertaalleen jätin ostamatta, mutta palasin sitten takaisin, koska en vain voinut vastustaa tätä vanhaa hienoutta. Minunhan piti rajoittaa tätä korien hamstraamistani, mutta päätin, että luovun vaikka jostain olemassaolevistani ihan vaan, että saan tämän ostaa kokoelmiini, niin hieno se on.

Ja sitten olin jo pitkään etsiskellyt sopivaa vanhaa seinälampun runkoa, kun sellainen löytyi kuin tilauksesta Antiikki Korpela nimisestä osto- ja myyntiliikkeestä Porista. Muovivarjostimen tilalle pitää etsiä vain vähän vakuuttavampi lasinen, niin tämä päässee eteisen peilin ylle valaisemaan siinä itseään peilaavia, nykyinen peltilamppu kun ei siihen hommaan mielestäni tarpeeksi hyvä ole ja muuttaa siitä muualle.

Että hyvät löydöt tuli kyllä reissulta vielä kotiinviemisiksi, ei lainkaan hassumpaa sanoisin minä.

My fleamarket finds from my trip to Pori last week.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Pikkuvaunu puun alla

Lomareissulla Satakuntaan ystävien luokse oli mukana tietty taas tämä oma pieni mukana kulkeva makuuhuone, joka sujautettiin siihen vakipaikalleen kahden suuren salavan alle. Siinä on pikkuvaunun mukava olla suojassa paahteelta, kun isot puut muodostaa kunnon katoksen sen ylle ja se on helppo siihen asetella kun maa alla on kovaa ja tasaista.

Pakkasin mukaan tietty uuden rottinkisohvan tyynyineen, pari bambutuolia, pöydän ja maton ja kuvausta varten sain Pauliinalta lainaksi vielä pari tyyliin niin hienosti sopivaa kankaista aurinkokenno-lyhtyä.  Kokonaisuus näytti kyllä niin söpöltä tuossa puhumattakaan siitä, kuinka kiva siinä oli hellepäivän varjossa hengailla. 

Siinä aikaa viettäessä tuli mieleen, että olisipa kiva kun olisi radio vielä soimassa jossain ja kysäisin olisiko isäntäväellä lainata jotain nättiä siihen kuvia varten, niin sellainenhan heti löytyi joutilaana heidän kuistilta. Se sopikin vaunun tyyliin niin kivasti, että rohkenin kysäistä sattuisiko se myynnissä olemaan ja olihan se! Ainoa vaan, että rahaa eivät siitä huolineet, kun se heillekin oli ilmaiseksi kulkeutunut, mikä vähän harmitti, kun maksaa olisin halunnut, mutta enköhän keksi jotain kivaa ylläriä tuosta korvaukseksi heille vielä antaa, sillä niin iloiseksi tulin kyllä tuosta! Nyt on tulevillekin vaunuretkille täydellisesti tyyliin sopiva radio aina mukana sitten.

Vanhat salavat ovat kenties yli 70-vuotiaita ja aivan hillittömän paksurunkoisia, varsinkin tämä vaunun etupuolella oleva. Sen runko tuntui tuossa vierellä niin tukevalta ja turvalliselta ja sitä oli kiva ihailla kun tuossa istuksi. Sen oksat toimivat myös hyvinä paikkoina ripustella valaisimet ja onpa niissä joskus tullut pyyhkeitäkin kuivateltua.

Niin kivaa oli tuossa taas leireillä ja omaa hotellihuonetta pidellä. On se hauskaa kun on noin kiva  paikka mihin parkkeerautua. Täytyy toivoa salaville vielä pitkää ikää tuossa, että kerkiän toivottavasti vaunuineni siinä visiteerata vielä monena tulevanakin vuotena.

My little vintage caravan parked under my favourite big tree. The campsite looks perfect with my new rattan loveseat and borrowed lanterns hanging from the tree.

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Kesäreissulla

Pääsin vihdoin kesän ensimmäiselle lomareissulle ja suuntasin heti jo melkein perinteeksi muodostuneesti ihanien ystävien luokse Satakuntaan. Matkaa oli suunniteltu jo keväästä asti ja aikataulujakin siirrelty pariin kertaan liian huonojen säätilojen vuoksi, mutta nyt osui kaikki tähdet kohdilleen ja ilmat olivat mitä suotuisimmat pieneen lomailuun.

Tässä kyläpaikassa ollaan hyvin vieraanvaraisia ja hemmottelu on aina sitä tasoa, ettei sieltä pois haluaisi enää lähteäkään. Aina on jotain kivaa ja uutta lautasellakin, kuten tällä kertaa nuo grillatut vesimelonit halloumijuuston kanssa, jotka yllättivät tällaisen ujommankin uusia makuja kokeilevan positiivisesti.

Oli niin ihanaa kierrellä ja oleilla tässä kauniissa puutarhassa miljöössä ja ihailla (kateudesta vihreänä) kuinka kaikkialla oli niin kukkeaa ja rehevää ja joka paikassa jotain kaunista katseltavaa. Kyllä sen vaan tuntee kun tuolla oleilee, että isolla rakkaudella ja taidolla on tätä pihaa tehty. Vietimme pihalla nämä leppeät kesäpäivät ihan aamusta iltaan ja sekös se vasta oli parhautta.

Pauliinan puutarhassa on myös monen monta suurta vanhaa puuta, joiden varjossa oli mitä miellyttävintä viettää helteistä kesäpäivää, vaikken yleensä liki 30 asteen lämpötiloista niin välitäkään. Paksun salavan alla kävi välistä vilvoittava tuulenvire ja iltapäivän pikkunälkään askartelemamme pieni hörnikäis-tarjotin meni kuin kuumille kiville, varsinkin nuo Kurkkumestarien ihanat maustekurkut, joiden rapsakkuudesta haaveilen vieläkin.

Sinne salavan lempeään varjoon parkkasin taas oman pienen kesähotellinikin, mutta siitä kerron lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Went for a little vacation to visit my dear friends. Got to stay in this beautiful garden and had the best time ever.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Pikkuterassi vanhaan taloon osa IV

Olin ihan unohtanut esitellä pikkuterassin uudet kaiteet kokonaisuudessaan ja sen myötä sen, että terassi on nyt tältä kesältä valmis. Mielestäni siitä tuli vallan mainio ja se sopii tähän pihaan ja sen tyyliin yhtä hyvin kun talon kupeeseenkin. Kevyet rastikaiteet ovat just tarpeeksi estämään ihmisten tai lemmikkien putoamisen terassilta kukkapenkkiin, mutta terpeeksi kepeän näköiset, jottei kokonaisuus ole liian raskastekoisen näköinen siron rintamamiestalon ja sen porstuan kainalossa.

Leikattiin kaiteet siis noista samoista käytetyistä lattialaudoista silloin juhannuksena ja säästettiin pitkä penni sen lisäksi, että mielestäni oltiin ihan ekologisia, kun käytettiin sitä mitä jo oli sen sijaan, että olisi uutta hankittu. Mietin vielä noiden maalaamista tuola talon nurkkalautojen värillä, mutta tykkään niin paljon nyt siitä miten ne sointuvat ympäristöönsä tuollaisina osin harmaantuneina, että olen päättänyt (melko varmasti) jättää sen projektin ensi kesään, koska pitäähän tässä vielä testata ensin koko terassin lumenkestävyyskin ensin.

Minulla kerkesi tuossa olemana jo jonkin aikaa se semmoinen itse tehty purjemarkiisikin, mutta se on nyt huollossa, sillä en ollut ottanut ollenkaan huomioon sitä kuinka vedenkestävä kangas muuttuu sateella uima-altaaksi... Esittelen sen teille myöhemmin, jahka ensin tuunaan siihen vielä sadevesiviemärit niin, ettei siihen enää pääse vettä kertymään.

Mutta kyllä ollaan kuulkaa tässä terassilla jo aikaa paljon vietetty. Se on niin hirveän näpsäkkä sujahtaa siihen istumaan, kun ovesta tulee, ettei sitä muualla päin pihaa juuri olla oltukaan. Tässä kun on sekin hyvä puoli, että siitä näkee ihan kaikki omat etupihan tiluksensa yhdellä vilkaisulla, niin ei sitä ole ollut edes  tarve mennä muualle maleksimaan.

The deck and it's railings finished. I'm still thinking of painting the railings, but not this summer, I really like the shabby look just as is now. I also love how well the whole thing looks beside our little old house. Feels like it has always been there and that's the bestest tresult ever.